Toisenlaiset teiniäidit: Elisabet

17-vuotiaan Elisabetin jakso Toisenlaiset teiniäidit-sarjassa keräsi paljon tykkäyksiä ja kannustavia kommentteja. Hänen kauniita laulujaan ja myönteistä asennettaan ihastelin itsekin suuresti <3
Jo yhteistapaamisesta lähtien Elisabet oli sitä mieltä, että vauva ei muuttaisi hänen elämässään mitään. Jäin mielenkiinnolla seuraamaan hänen ajatustensa ja tunteidensa kehittymistä asian suhteen.

Matkustin kuvausryhmän kyydillä Töysään tapaamaan Elisabetia, joka oli silloin vielä raskaana. Hänen miehensä aristeli esiintymistä ja kameroita, joten häntä ei siksi kuvattu ollenkaan. Nuorella parilla oli ihan tuore ensimmäinen yhteinen koti ja vauvantarvikkeet sievästi hankittuina ja esillä. Romanttista ja suloista!
Raskausaikana moni kokee ihan normaalia ristiriitaisuutta tulevan suhteen. Mielialavaihtelut ovat osa raskausprosessia, vaikka raskaus olisikin ollut toivottu ja onnea tuottava. Saattaa vähän, tai vähän enemmänkin pelottaa ja ahdistaa, jännittää, arveluttaa ja huolestuttaa. Uuden elämänvaiheen myötä vanha jää taa ja vanhempien vapaus huolehtia vain itsestään on mennyttä.
Negatiivisten tunteiden ilmaisemista pidetään helposti sosiaalisesti epäsuotavana ja raskaana olevan odotetaan tyypillisesti uhkuvan iloa. Kuten Elisabetillekin toin esiin, liikkumavara tunteissa on kuitenkin suotavaa. Täysin mielestä pois suljetut pelot tulevasta saattavat johtaa vanhemmuuden idealisointiin ja siitä edelleen mahdollisiin pettymyksiin. Siksi yritin jaksossa onkia jotain, mitä olisi voinut yhdessä käsitellä.
Elisabet ei kuitenkaan tunnistanut ristiriitaista oloa, vaan koki kaiken hyvin luonnollisena ja odotettuna ja raskaus tuntui alusta loppuun helpolta. Ehkä isossa sisarusparvessa kasvamisella on siihen osuutensa? Oli niin tai näin, oli ihana nähdä, kuinka hän säteili tyytyväisyyttä, varmuutta ja optimismia!

Vauvan syntymän jälkeen soittelin Elisabetille videopuhelun ja odotin jännittyneenä, miten arki on lähtenyt käyntiin. Kaikki oli mennyt kuin käsikirjoitettuna, aika mahtavaa! Onnistumisen tunne vahvistaa itsetuntoa vanhempana, mikä luo otollisen maaperän hyvän suhteen muodostamiseen vauvan kanssa. Tosin: elämän vaikeuksiltahan ei kukaan välty. Toivottavasti niiden ilmaantuessa pienellä perheellä on sillä hetkellä paljon tukea. Uskon vahvasti niin!

Itkettävän kauniit Elisabetin vauvalle kirjoittaman laulun sanat ovat tässä:

Kun ekan kerran nostettiin
rinnalleni sut sain
katos koko tausta
näin sut vain

miten niin pieni
koko kuvaruudun peitti
miten niin pieni
ajan pysäytti
miten niin pieni
niin suuren aukon täytti
miten niin pieni

nyt kun katson sua en muuta nää
oon sun tänään ja huomenna
nyt kun katson sua oot mun tänään
ja huomenna

voisipa aikaa hidastaa
sulla kun on kiire kasvaa
voit aina kädestä puristaa
kysyä jos vaivaa

ei ikä merkkaa
voit aina luottaa
puhua ja purkaa
sua varten me täällä ollaan

nyt kun katson sua en muuta nää
oon sun tänään ja huomenna
nyt kun katson sua oot mun tänään
ja huomenna

tässä ollaan ja ohjataan
on aina käsi päällä maan
saat rauhassa kokea ja kasvaa
turvataan sun selustaa
ei tarvii pelätä
me ollaan tässä
ihan lähellä

nyt kun katson sua en muuta nää
oon sun tänään ja huomenna
nyt kun katson sua oot mun tänään
ja huomenna

nyt kun katson sua en muuta nää
oon sun tänään ja huomenna
nyt kun katson sua oot mun tänään
ja huomenna.

Elisabetin jakso löytyy Ruudusta TÄÄLLÄ!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *