Jos tuo taannoinen Kotivinkin numero on ehtinyt sinulta jo paperikeräykseen, voit lukea toimittaja Jenni Kleemolan kirjoittaman jutun sähköisenä Kotona-portaalissa TÄÄLLÄ tai suoraan tästä postauksesta.

Puoliso mököttää. Olemus kertoo, että jokin mättää – vielä kun tietäisi, että mikä. Harmaa pilvi leviää hänestä sinuunkin.

Tai ehkä jurottaja on joulunviettoon tullut täti, joka istuu olohuoneen nurkassa hapankurkkuna ja vastailee puolikkailla tavuilla. Siinä katoaa muidenkin juhlafiilis.

”Mököttävä ihminen vetäytyy, jättää vastaamatta muiden aloitteisiin eikä tee niitä itsekään. Joskus mökötys kestää hetken, joskus mököttäjä jumiutuu siihen pidemmäksi aikaa”, kuvailee psykologi-psykoterapeutti Leea Stenvall.

Hänestä mököttämiseen liittyy passiivis-aggressiivinen vihamielisyys: mököttäjä ei ehkä suoraan näytä vihaiselta, vaan voi olla tunteeton kivikasvo. Tosin joidenkin naama kääntyy mököttäessä nurinpäin.

Mököttäminen on selviytymis- tai suojautumisstrategia, Stenvall sanoo.

Jos vaikkapa huomauttelet puolisolle lattialle jääneistä sukista, voi hän mököttämisen avulla yrittää selviytyä vaikeasta tilanteesta ja vaikeista tunteistaan.

”Mökötys suojaa vaikeilta tunteilta. Taustalla voi olla vaikka pelko siitä, että ei riitä toiselle. Jos esimerkiksi parisuhteessa tuntuu siltä, että puoliso ei ymmärrä, on mökötys yritys suojautua kuvitellulta hylkäämiseltä”, Stenvall kertoo.

Pelot voivat nousta menneisyyden kokemuksista. Joku on saattanut lapsena tottua siihen, että turhan railakasta menoa seuraa käsky painua omaan huoneeseen miettimään ja muiden pariin saa palata, kun on oppinut käyttäytymään. Tästä hän on oppinut, että on parempi sulkeutua ja mököttää kuin näyttää omia tunteita.

Toisaalta mökötyksen voi laukaista mikä vain. Joku mököttää illalla kotona siksi, että päivällä töissä tapahtui jotain kuohuttavaa.

”Mökötyksen taustalla voi olla toive, että toinen huomaisi, että minulla ei ole kaikki hyvin. Vaikka mökötys on viestinnästä vetäytymistä, se on myös viesti itsessään.”

Mököttäminen voi olla suojamuuri myös olohuoneen nurkassa istuvalle tädille. Stenvall arvelee, että tämä ehkä pyrkii suojaamaan itseään joltain vaikealta tunteeltaan. Ehkä hän on tyytymätön ja olisi halunnut viettää toisenlaisen juhlan.

”Tässä tapauksessa vihamielisyyden vuotaminen olisi ehkä parempi termi kuin mököttäminen. Ihminen vähän näyttää mieltään ja vetäytyy, kun kokee omat tunteensa loukatuiksi.”

Mököttäjä mustaa helposti muidenkin mielen. Jos kysyy mököttävää puolisoaan iltalenkille eikä saa tältä mitään vastausta, kysyjässä viriää herkästi häpeää.

”Häpeä voi tuntua kestämättömältä, jolloin sitä seuraa saattaa seurata raivostuminen. Vihaisuus on ymmärrettävää. Loukkaa, jos läheinen ihminen sulkee sinut täysin pois”, Stenvall sanoo.

Tosi läheisen ihmisen mökötys voi ahdistaa ja pelottaa: jokin on solmussa eikä aukeaa. Tarpeeton syyllisyys tai vaikkapa Pelko toisen menettämisestä voi herätä, kun ei tiedä mitä tämä päässään hautoo.

Vaikka mököttäjä ei olisi yhtä läheinen kuin oma puoliso, on mököttämiselle vaikea olla immuuni. Sukujuhlien myrskypilven tunteet tarttuvat muihin.

”Tyypillisesti se, jolla on vahvin tunne tartuttaa sen muihin. Jos yksi on vihamielinen, tulevat muutkin herkästi vihaisiksi ja ärtyneiksi, ja sitten on tympeää ja ankeaa.”

Pahimmillaan mököttäminen on henkistä väkivaltaa. Se voi olla esimerkiksi manipulatiivista painostamista ratkaisuihin: en puhu kanssasi ennen kuin laitamme asunnon myyntiin.

Mutta nyrkkisääntönä Stenvall toivoo, että vuorovaikutuksessa pyrittäisiin aina ymmärtämään mitä toinen kokee, ja yritettäisiin katsoa käytöksen taustalla olevaa mieltä.

Kivikasvoisesta mököttäjästä on helppo tehdä omat, muka varmat päätelmät siitä, miksi toinen mököttää. Sitten asiat menevät mahdollisestiyhä enemmän solmuun.

”Mököttäjän taustalla voi olla herkkä mieli, kipeitä kokemuksia ja avuttomuutta toimia toisilla tavoilla.”

Kommunikointi on yleensä ainoa keino päästä mököttämisestä eteenpäin, Stenvall sanoo. Puhua ei kannata silloin, kun tilanne on päällä ja tunteet kuumat. Silloin herkästi vain ajaudutaan väärinymmärryksiin.

”Kun molemmat osapuolet ovat rauhallisia, kyetään ehkä eläytymään toisen mieleen ja pohtimaan paremmin omiakin ajatuksia.”

Parasta on puhua mököttäjälle omista tunteistaan. Voi kertoa omasta tilanteesta, ja että haluaisi ymmärtää mököttäjän puolen. On hyvä näyttää pohtivansa myös sitä, miten itse reagoi tilanteeseen ja miten se vaikuttaa mököttäjään.

Miksi sinä mökötät -kysymys ei ehkä avaa solmua. Harva osaa heti tiivistää vastauksen pariin lauseeseen. Hedelmällisempää voi olla tarjoutua tueksi pohtimaan, mistä mököttämisessä voisi olla kyse ja mikä sen yleensä laukaisee.

”Jos toinen on kyvykkäämpi avaamaan vyyhtiä, hän voi olla veturi, joka auttaa toistakin. Jumissa ollaan, jos kumpikaan ei suostu tai kykene siihen.”

Mököttäjälle voi myös kirjoittaa kirjeen, Stenvall ehdottaa. Kirjeessä sanojaan voi harkita rauhassa. Toisaalta toinen osapuoli voi mutustella kirjettä ajan kanssa.

Jos mököttäjä ei ole läheinen tyyppi, jonka kanssa haluaisi käydä syviä keskusteluja, lempeys voi sulattaa. Jurottajalta voi kysyä hyväksyvään sävyyn, onko jokin vialla. Miten häntä voisi auttaa, jotta olo olisi parempi?

Mutta jos joku toistuvasti pilaa muiden tunnelman mököttämisellään, ei häntä ole pakko kutsua kotiinsa.

”En kannusta ketään tuosta vaan hylkäämään selittämättä. Mutta jos asia ei yrityksistä huolimatta ratkea, on itseään oikeus suojata vihamielisyydeltä”, Stenvall sanoo.

KODIN SOPUISAN ilmapiirin pitäisi olla kaikkien aikuisten vastuulla. Teinin mökötys on anteeksiannettavampaa, sillä hänellä on kehitys kesken ja siksi ehkä heikommat ihmissuhdetaidot.

Ei kuitenkaan ole harvinaista, että yksi ottaa kodin ilmapiiristä eniten koppia. Se johtuu siitä, että olemme ihmisiä ja keskeneräisiä, Stenvall sanoo. Jonkun ratkaisu on mököttää, se on hänelle helpompaa kuin kohdata vastuu ja vaikeat asiat. Kodin ilmapiiristä huolehtijat taas ovat usein pakonomaisiakin miellyttäjiä, jotka siinä sivussa laittavat tunteensa syrjään.

Kodin hyvän ilmapiirin rakennuspalikoista Stenvallista tärkein on yhteyden palauttaminen mökötysten, riitojen ja kränien jälkeen.

”Elämään kuuluu erimielisyyksiä. Riidat voivat lähteä pienestä, eikä niitä aina pysty ennakoimaan. Olisi tärkeää kantaa yhdessä vastuuta siitä, että kun yhteyteen tule särö, se korjataan.”

Sopuisaa ilmapiiriä siivittää tieto siitä, että yhteys aina palaa lopuksi ja kommunikaatiota pyritään aina parantamaan.

Eli mökötyksen jälkeen: jälkipuinti, pahoittelut, anteeksipyynnöt puolin ja toisin. Sen jälkeen elämä kotona voi jatkua turvallisen tuntuisena ja sopuisana.