Alan julkaista taannoisia Vauva-lehden Leea vastaa-palstan kysymys-vastauspareja ja pelastan siten nuo muinaiset printtiin jääneet hyvät ja tärkeät, edelleen monia palvelevat aiheet! Tägään ne tänne aina Leea vastaa-tunnisteella, joten käy sieltä kurkkimassa lisää.

Maaliskuun 2020 Vauva-lehden Leea vastaa – palstalla Pienen äiti kyseli äkillisestä nukahtamisvaikeudesta. Vastasin hänelle näin:

Vauvan tunteet ovat tärkeää kommunikaatiota vanhemmalle. Ne edistävät yhteyden muodostumista ja auttavat vanhempaa hoivaamaan ja toimimaan oikein vauvan tarpeeseen nähden.

Pelko on yksi ihmisen perustunteista, jotka ovat siis biologisesti määrittyneitä ja ilmenevät kulttuurista riippumatta samanlaisilla ilmeillä ja eleillä. Muut perustunteet ovat ilo, rakkaus, suru, viha, inho ja hämmästys.

Eri tunteiden kirjo alkaa ilmentyä vauvan eloon hieman vaiheittain kahden ensimmäisen ikävuoden aikana. Vastasyntynyt pelkää äkillisiä asennonmuutoksia, kovia ääniä ja muita voimakkaita aistiärsykkeitä. Noin kuuden kuukauden iästä alkaen vauvaa pelottavat tyypillisesti vieraat ihmiset sekä ero vanhemmasta. Pelko saa vauvan itkemään ja takertumaan hoivaajaansa. Sinun lapsesi kohdalla voi siis olla kyse juuri tästä.

Kaikki perustunteet ovat havaittavissa noin seitsemän kuukauden ikään mennessä. Monimutkaisemmat tunteet, kuten nolous, häpeä, syyllisyys, kateus ja ylpeys ilmenevät vasta toisella ikävuodella.

Pienten vauvojen ei uskota pelkäävän pimeää. Kohdussa on pimeää ja vauvat ovat tottuneet siihen.

Pelkoja opitaan sosiaalisesti. Kokemus tuottaa reaktioita, jotka voivat ehdollistua, eli alkaa yhdestä ja opitusti liittyä sitten toiseenkin asiaan. Vauva voi ehdollistua siihen, että pimeä tarkoittaa yksin jäämistä, ja alkaa itkeä pimeässä.

Pimeän pelko ja erilaisten mielikuvitushahmojen pelot alkavat yleensä leikki-iässä, kun lapsi osaa jo käyttää mielikuvitustaan, mutta hänen mielensä kehitys ei vielä riitä erottamaan mielikuvia tosiasioista. Lapsi tarvitsee silloin aikuisen, joka ei vähättele lapsen tunnetta, vaan eläytyy rauhallisena lapsen hätään ja auttaa häntä kestämään sitä.

Pelkojen herätessä nukuttaminen pimeässä saattaa toisilla vaikeutua. Pimeä on kuitenkin hyödyllinen aivoille melatoniinin ja yön erottamisen kannalta. Jos lapsi kovasti hätääntyy pimeässä, voi häntä varten pitää päällä pientä, himmeää yövaloa.

Taaperotyypilliset pelot vaimenevat yleensä lähempänä kouluikää. Silloin puolestaan aletaan pelätä luonnonkatastrofeja ja fyysisiä vammoja. Pelon tunne on siis koko elämään kuuluva, mutta selviämme siitä(kin) tukeutumalla toisiin ja saamalla läheisiltämme turvaa, kannattelua ja lohtua.