Ihana ja inhimillinen psykoterapeutti Maaret Kallio julisti #olisinpatiennyt -somehaasteen, jossa hän kehotti kirjoittamaan viestin nuorelle itselleen. Kampanjan ajatuksena on tukea nuoriamme ja kulkea heidän rinnallaan, mutta myös sukeltaa omaan elämään ja käydä sitä läpi myöhemmästä perspektiivistä. Koskettavaa!
Mitä minä siis sanoisin nyt ylioppilas-Leealle? Mitä toivoisin, että olisin silloin tiennyt?
Että kaikilla on vaikeuksia ja niitä ei tarvitse hävetä, vaan niille voi saada ymmärrystä.
Että tarvitsevuus ei ole heikkoutta, vaan sisäistä vahvuutta.
Että oman kehon kanssa voi oppia tulemaan toimeen juuri sellaisena kuin se on.
Että rajojen vetäminen, puoliensa pito ja omista arvoista kiinni pitäminen on itsekunnioitusta, eikä toisia ole tarpeen aina miellyttää.
Että minussa on paljon muitakin puolia kuin reippaus ja pärjäävyys, ja niiden löytäminen on hyvästä.
Että materia ei tee onnelliseksi, vaan ihmissuhteet ja yhteys toisiin.
Että elämää ei voi käsikirjoittaa, vaan pitää antautua sen epäreiluille hetkillekin ja odottaa parempia aikoja – niitä tulee aina!
Että nöyryys ja kiitollisuus auttavat vaikeilla hetkillä.
Että ei ole vain yhtä oikeaa tapaa elää elämäänsä ja olla perhe.
Että elämä kyllä kantaa ja asiat aina lopulta järjestyvät.
Että edessä on vielä niin paljon kaunista ja hyvää! <3
Onnea kaikille koulunsa päättäville, valmistuville ja heidän läheisilleen!
