Mielen hyvinvoinnin lehti Tunne & Mieli haastatteli minua asiantuntijana elokuun julkaisuunsa (4/2016). Aiheena on lapsen tukeminen erossa. Olen luennoinut asiasta useasti ja valitettavasti elämä on heittänyt niskaani tässä surullisessa asiassa myös kokemusasiantuntijuutta.
Eroaminen on ehdottomasti raskainta, mitä olen koskaan kokenut – ja paljon raastavampaa, kuin etukäteen pystyin kuvittelemaan. Omassa erossani ei sinänsä ollut dramaattisia syitä, vaan voisi sanoa, että ”kasvoimme erilleen” lähes 20 yhteisen vuoden jälkeen. Hiljainenkin ero voi sisältää kuitenkin paljon tuskaa ja luopumista, huolta, surua, ristiriitaa ja häpeää, eikä tuo klisee vangitse sitä alkuunkaan. Elämä pitää resetoida.
Olen kokenut erostani syyllisyyttä ja vaikeita tunteita etenkin kouluikäisten lastemme vuoksi. He reagoivat eroomme hyvin voimakkaasti. Vasta vuoden kiertokulun jälkeen alan uskaltaa luottaa siihen, että maanjäristys on ohi ja heidän elämänsä alkaa vakautua. Se on vaatinut paljon läsnäoloa, syliä ja keskustelua.
Ammatilliselta kannalta ajattelen, että henkilökohtaiset elämän kolhuni tekevät minusta inhimillisemmän asiantuntijana – ainakin kovasti toivon niin!
Paljon voimia Sinulle, joka mietit eroa, olet sen keskellä tai vielä toipumassa. Selviätte kyllä, mutta aikaa se vie. Ole lähellä lapsiasi ja vaali turvallisuuden ja toivon tunteita. <3
Leea
