Toisenlaiset äidit 2. kauden toisessa jaksossa nähtiin suloinen ja päättäväinen nuori äiti Milena, 16v. Hänellä oli nuoresta iästään jo monenlaista haastavaa elämänkuormaa kannettavanaan. Milena oli joutunut kokemaan koulukiusaamista ja vaihtanut koulua useaan otteeseen. Lisäksi hänen vanhempansa olivat eronneet ja välit isän suuntaan viileät. Milena tunnisti kokevansa usein yksinäisyyttä ja ahdistusta. Poikaystävä oli hänen kertomansa mukaan painostanut häntä sänkyyn, jolloin raskaus oli alkanut. Milena oli syystäkin katkera asiasta ja ajatteli, ettei halua olla isän kanssa missään tekemisissä.

Kuten jaksossakin totesin: seksin pitäisi aina perustua kahden ihmisen vapaaseen tahtoon! Ketään ei saa painostaa tai uhkailla harrastamaan seksiä. On olennaista pitää kiinni omista rajoistaan –  jos ei ole valmis, niin ei ole. 

Milena ilmoitti ykskantaan, että ei aio pitää vauvan isään mitään yhteyttä. Tämä on todella ymmärrettävää sen valossa, että hän koki alunperin painostusta. Hän ansaitsee kaiken tuen asiasta selvitäkseen.

Vauvan näkökulma on kuitenkin toinen. Hänen juurensa ovat molemmissa vanhemmissa.

Jakson esityksen jälkeen sain viestin, jossa pettyneen oloinen katsoja ajatteli minun tukeneen Milenaa olemaan armollinen tekijälle, minkä ymmärsin olleen hänen mielestään väärin. Tämän haluaisin oikaista: mielessäni on ollut vauvan erillinen mieli, kuten edellä esitin. Vauvalla voi – ja saa – olla isästään äitiin verrattuna erilaiset omat ajatukset ja tunteet, ja niiden salliminen on äidin puolelta tärkeää. Vaikka isä olisi äidin mielessä hirviö, niin vauvan mielessä hänen on oleellista saada olla oma, merkityksellinen isä. Tai millaiseksi vauva ajatuksensa sitten muodostaakaan.

Isän olemassaolon kieltäminen tai isän yksioikoinen mustamaalaaminen tekee asiasta tabun, ja tällä voi olla jälkipolville suuri, menetyksen tai hylkäämisen kokemukseen rinnastettavissa oleva merkitys, katkeruuden ylisukupolvinen siirtymä.

Milenan äiti oli aivan ihana! Hän oli niin omistautunut tyttärensä tukemiseen, että ihailla pitää. Alkushokki raskausuutisesta suli pois ja tunneyhteys äidin ja tyttären välillä voimistui paremmaksi kuin koskaan ennen. Tällaista tukea ja hyväksyntää omilta vanhemmiltaan toivoisi ihan jokaiselle odottajalle!

Kajaanissa oli hauska käydä, aivan hirveästä, piiskaavasta toukokuun 2019 alun takatalvesta huolimatta. Söimme tuotantoryhmän kanssa kainuulaisen kollegani suosittelemassa tunnelmallisessa ravintola Anorakissa. Seikkailimme kuvaamassa Milenan koululla ennen hänen kotonaan filmaamista.

Kajaanin lentokentällä oli kyllä hiljaista – jo ennen korona-aikaakin. Terkkuja vain sinnepäin Suomea kaikille!

Klikkaile katsomaan Milenan jakso Ruudussa TÄÄLLÄ!