Alkuperäinen juttu on julkaistu 7.2.26 IS:n sivuilla TÄÄLLÄ, mutta voit lukea sen myös tästä alta.

Aiemmin samasta aiheesta ovat minua haastelleet Yle sekä Adoptioperheet ry.

Lue tiivistelmä:

• Psykologi Leea Stenvall sanoo, että alle kouluikäisellä lapsella ei tarvitse olla säännöllistä harrastusta.

• Pitkiä päiväkotipäiviä viettäville lapsille iltaharrastukset voivat olla jopa haitallisia, sillä lapset tarvitsevat läheisyyden tankkausta vanhempiensa kanssa.

• Stenvall korostaa, että lapsille on tärkeää jättää vapaita iltoja leikkimiseen ja lepoon, sillä tylsistyminen opettaa lasta pärjäämään ja on pohja luovuudelle.

• Vanhempien on kuunneltava, jos lapsi sanoo, ettei halua mennä harrastuksiin.

LASTEN harrastamisesta voi olla leikki kaukana, kun aikuiset ottavat jälkikasvunsa edesottamukset liian tosissaan. Etenkin lasten urheiluharrastukset muuttuvat joskus liian kilpailullisiksi liian varhain.

Vanhemmat saattavat huolehtia, pitäisikö jo alle kouluikäisellä olla säännöllinen harrastus. Psykologi Leea Stenvallilla on kysymykseen yksiselitteinen vastaus.

– Ei tietenkään pidä olla. Ei se ole mikään hyvän kehityksen edellytys, Stenvall sanoo.

PITKIÄ päiviä päiväkodissa viettäville lapsille iltaharrastukset voivat olla jopa haitallisia, Stenvall varoittaa.

Psykologin mukaan pienet lapset tarvitsevat päiväkotipäivän jälkeen läheisyyden tankkausta ja yhteyden palauttamista omaan vanhempaansa, josta ovat olleet monta tuntia erossa.

– Jos heti päiväkodin pihasta otetaan pieni eväs ja lähdetään karatetunnille, missä ollaan vieraiden ihmisten kanssa, perustarve läheisyydessä voi jäädä vähän niukaksi, Stenvall huomauttaa.

Joskus harrastus kahdeksan tunnin päiväkotipäivän päälle voi olla pienelle lapselle liian kuormittavaa.

Psykologin mukaan esimerkiksi nelivuotiaalle päiväkodissa käyminen on aivan riittävä virike. Illat olisi hyvä rauhoittaa niin, että lapsi saa laskettua kierroksia ja käyttää aikaa aivan tavalliseen leikkiin.

STENVALL ei kuitenkaan pidä alle kouluikäisen harrastamista kategorisesti huonona asiana. Toisilla lapsilla riittää virtaa ja lahjakkuuksia, jolloin vanhemman on syytä kuunnella omaa lastaan ja hänen kokemustaan.

– Lapsen kehityksen kannalta hän ei kuitenkaan tarvitse harrastusta arkea täyttämään. Alle kouluikäinen saa eväät ihan tavallisesta arjesta, jossa seurustellaan, leikitään, ruokaillaan, peseydytään ja tavataan ikätovereita.

LASTEN harrastamisesta on tullut niin totista ja kilpailullista, että jopa puolella urheilevista lapsista on todettu viimeisen puolen vuoden aikana jonkinlainen vamma, kertoi professori ja lasten ortopedi Jaakko Sinikumpu tammikuussa Iltalehdelle. Urheilulääkäri Harri Hakkarainen kuvaili puolestaan IL:lle, että alaselän rasitusmurtumia ja välilevyn pullistumia esiintyy jo 8–9-vuotiailla.

Jotkut kunnianhimoiset vanhemmat saattavat ajatella, että lapsi ei tule pärjäämään lajissa, jos ei aloita harrastusta jo kolmivuotiaana. Psykologin mukaan tällainen ajatusmalli ei välttämättä ole lapselle hyväksi.

– Silloin me aikuisina asetetaan lapselle se paine, että harrastuksen kuuluu johtaa siihen, että lapsi pärjää siinä lajissa. Harrastus kuitenkin sanana viittaa siihen, että se on jotain kivaa tekemistä, jossa saa toteuttaa itseään.

JOSKUS vanhemmat ottavat harrastuksista paineita, jotta olisivat muiden silmissä malliperhe, joka tarjoaa lapsilleen virikkeitä. Motivaation harrastamiseen täytyisi kuitenkin lähteä lapsista itsestään.

Vanhemmat voivat kyllä lempeästi rohkaista lastaan kokeilemaan erilaisia harrastuksia ja katsoa, soveltuuko harrastus hänelle vai pitäisikö kokeilla jotakin muuta.

– Lasta täytyy kuulla, jos hän ei halua jotakin harrastaa, vaikka se olisi vanhemman mielestä kuinka upeaa. Jos lapsi laitetaan vastentahtoisesti tai liian tiiviillä tahdilla harrastamaan, se jos mikä on lapselle kuormittavaa.

Psykologin mukaan riippuu täysin lapsesta, kuinka monta harrastusta esimerkiksi alakouluikäiselle on sopiva määrä. Pienelle koululaiselle pitää kuitenkin jäädä myös täysin vapaita iltoja, jolloin lapsi saa vain olla ja leikkiä.

PSYKOLOGIN mukaan lapselle on tärkeää, että hänellä on vapaa-aikaa, jolloin aivot ja keho saavat vain levätä. Joskus iltapainotteiset harrastukset tekevät lapsesta ylivirittyneen, mistä seuraa se, että on vaikeuksia nukahtaa ja yöunet jäävät niukoiksi. Huonosti nukutun yön jälkeen lapsi ei välttämättä kykene tarkkaavaisuutta vaativiin tehtäviin ja oppimiseen yhtä hyvin kuin levänneenä.

– Koulu on lapsen työtä, ja kouluikäiselle on tärkeä priorisoida sitä. Koulu ei ole vaan oppimista, vaan siellä opitaan myös elämää, sosiaalisia suhteita, käytöstapoja ja toimimaan ryhmässä.

Psykologin mukaan vanhempien ei tarvitse ottaa paineita, jos lapsella ei ole harrastuksia. Jos lapsella on intohimo musiikkiin tai jääkiekkoon, harrastaminen voi kuitenkin olla lapselle antoisaa ja rikastaa elämää.

Mistä tietää, että harrastuksesta on tullut liian vakavaa tai se alkaa jo kuormittaa lasta?

– Moni lapsi sanoo, ettei halua mennä sinne enää. Lapsia voi lukea, ja he ovat yleensä avoimia. Kuormituksesta voi kertoa, jos lapsi on ylivirittynyt, levoton, eikä saa unta ja menee ylikierroksille.

Tärkeintä on psykologin mukaan kuunnella lasta.

– Se on ehkä isompi juttu, suostuuko vanhempi kuulemaan.

Parhaimmillaan lapsi saa harrastuksista kavereita, oppii uusia taitoja ja pääsee kanavoimaan energiaansa.

Psykologin mukaan vapaa-aika ilman mitään ylimääräistä ohjelmaa on kuitenkin pohja luovuudelle. Lasten harrastuksissakin pitää muistaa kohtuus.

– Ihan joka hetkeä ei tarvitse täyttää aktiviteeteilla. Tylsistyminenkin on tärkeää. Se opettaa lasta pärjäämään. Tylsistyminen on normaali asia elämässä.