Hei vaan helmikuu – I’m back! On aika palata bloggausten pariin tammikuun tauolta. Toivottavasti te lukijat olette yhä tallella siellä <3
Työni koostuu joka viikko monesta pikku palasesta monessa eri paikassa ja minä niiiin tykkään siitä! Vaikka yrittäjyydessä on monta ikävää puolta (mm. korkeat eläkemaksut, työehtosopimusetujen puuttuminen, epävarmuus tuloista), niin on tämä vapaus päättää omista tekemisistään sitten kuitenkin minulle sen arvoista.
Psykologin vastaanotto – rakas perustehtäväni! Se on parasta flowta, mitä tiedän. Laittaa punainen varattu-valo palamaan ja keskittyä olemaan läsnä. Tammikuussa Pikkujätin ja Terveystalon ajat olivat kaikki ihan täynnä. Kiitos luottamuksesta! Tavoitteeni on lisätä vastaanottoaikoja Keski-Uudellamaalla ensi syksynä, jos saamme siihen mennessä eräiden kollegoideni kanssa suunnittelemamme yhteisen tilan toimintaan.
Työnohjauksia kävin tekemässä monessa tutussa paikassa ja yhdessä uudessa. Tästä hommasta tykkään myös ihan valtavasti. Koska toimin yksin, on aivan ihanaa piipahdella eri työryhmien luona ja saada ryhmä työskentelemään yhdessä. Kollegoiden ja tiimin puuttumista surin ammatinharjoittajaksi jäädessäni etukäteen eniten, mutta se osoittautui vähäiseksi murheeksi. Näissä eri paikoissa vieraillessani saan ikään kuin olla hetken tiimissä jäsenenä. Matkustan aina työnohjausta tarvitsevan työryhmän luo. Liikun siis paljon ympäriinsä!
Tammikuulle mahtui kolme koulutustilaisuutta, joita olin pitämässä. Järvenpään kaupungin perhevalmennusilta on säännöllinen tehtäväni, jota olen tehnyt jo useita vuosia. Jututan raskaana olevia pareja tulevaan vanhemmuuteen liittyen, pohdimme vuorovaikutukseen liittyviä asioita ja kuvittelemme yhdessä tulevaa vauvaa.
Kollegani Aivotaidot Oy:n Nina Uusitalon kanssa suunnittelemamme Vuorovaikutus työvälineenä-koulutus pidettiin 19.1. ja sai oikein innostuneen vastaanoton, kiitos! Jatkoa seuraa ihan varmasti tuonnempana. Tätä koulutusta voimme pitää myös tilauksesta työyhteisöille, joten kyselkää jos kiinnostaa!
Nöyrän kiitollinen saamastamme palautteesta:
Hyvä tiivis katsaus ajankohtaisiin vuorovaikutusteorioihin.
Erittäin paljon tuli omaa työtä koskevia ideoita.
Voin jakaa ja hyödyntää sisältöä omassa työssäni, työyhteisössä ja kotona.
Kiitos, oli ihana koulutus <3
Herätti ajattelemaan!
Sain paljon tietoa mitä jatkossa voi vielä tutkia ja parantaa.
Kiitos, että järjestitte tällaisen koulutuksen. Jatkakaa erityisesti kouluihin ja päiväkoteihin.
Ihanaa, ettei ollut kalvosulkeisia, vaan teillä molemmilla on taito luennoida kuulijaa kiinnostavalla tavalla. Kiitos!
Koulutus oli hyvä!
Mielenkiintoinen kokonaisuus, paljon oivaltavia ideoita!
Kiitos inspiroivasta koulutuksesta!
Tätä seuraavalla viikolla olin luennoimassa Espoon Ison Omenan Palvelutorilla järjestetyssä kaikille avoimessa teema-aamupäivässä aiheella Arkinen yhdessäolo – lapsen kehityksen perusta. Ihmisiä kertyi paikalle lopulta todella vähän, mikä oli vähän harmi. Aikainen ajankohta ja lumimyräkkä taisivat verottaa äippälomalaisia. Minusta oli kuitenkin hienoa, että Espoon kaupunki panosti tällaiseen aiheeseen ja kohderyhmään ja pisti ilmaistapahtuman pystyyn. Oli ilo tehdä yhteistyötä kanssanne!
Tammikuuni piti sisällään monenkirjavaa yhteydenpitoa eri toimeksiantajiin ja töiden suunnittelua. Yksin toimiessa ei ole turhia palavereita, on vain kovasti odotettuja kohtaamisia. Kiehtovin sellainen taisi olla Toisenlaiset äidit-sarjan viidennen kauden suunnitteluun liittyvä. Toisenlaiset äidit-työni on ihan tolkuttoman jännää, mutta samanaikaisesti kutkuttavan nopeatempoista, kivaa ja äärimmäisen koskettavaa.
Tapasin myös ADHD-liiton väen kanssa heidän toimistollaan tulevan yhteistyömme tiimoilta. Homma kehittyy nyt kevään ja kesän aikana ja julkaistaan ensi syksynä. Lokakuussa ADHD-tietoisuusviikolla 41 tuon varmasti paljon esille heidän asiaansa!
Olen ollut mukana kehittämässä Oppi ja Ilo-tuotesarjaan uusia tuotteita, joihin liittyvää markkinointia suunniteltiin yhdessä. Tästä projektista alkaa kuulua ihan pian! Olen niin innoissani ja onnessani, koska kyseessä on mielestäni herkullisen onnistunut juttu. Bloggailen teille tarkempia tietoja helmi-maaliskuun aikana.
Theraplay-yhdistyksen hallituksenkin kanssa kokoustettiin ja järjesteltiin ammattilaisille suunnattua Vanhempien mentalisaatiokyvyn ja sensitiiivisen vuorovaikutuksen tukemisen seminaaria maaliskuulle (minulla on siellä ihan pieni esiintymisosuus myös). Tule mukaan!
Tammikuussa kirjoitin myös Vauva-lehden helmikuun Neuvola-palstaani, ja annoin asiantuntijahaastattelut Idealista.fi-saitille, KaksPlussaan ja Vauvaan.
Lastenpsykiatri Janna Rantalaa olen ihaillut iät ajat. Hän osaa kirjoittaa ilmiöistä kertakaikkisen terävästi. En tiedä, saatteko kiinni siitä vatsanpohjaa kutkuttavasta tunteesta, kun yhtäkkiä sitä istuukin tällaisen oman esikuvansa kanssa yhteisen projektin äärellä. Kuten kerroin vime kuussa tässä postauksessa, kirjoitamme yhdessä tietokirjaa. Olen välillä vähän pää pyörällä siitä, mitä kaikkea sitä voikin elämässä tapahtua! Niin kuin sellaistakin, että oma esikuvani Janna majoittui meille yhden viikonlopun yli ja kokkaili keittiössäni, kun työstimme tulevaa kirjaamme yhdessä. Workshopimme osoittautuikin hurjan antoisaksi ja saimme paljon aikaan.
Sain Neloselta pyynnön lähteä mukaan kuvaamaan Radio Suomipopin Selviytyjät Suomi-sarjaan liittyviä someklippejä sarjan juontajan Juuso Mäkilähteen kanssa. Vastailin asiantuntijana psykologiaan liittyviin kysymyksiin. Selviytyjät Suomi-sarja alkaa 4.2. ja klippejä julkaistaan Suomipopin some-kanavissa ohjelman mittaan. Varsin hauska tehtävä 🙂
Ehdin myös viettää vapaa-aikaa! Olin tammikuun aikana sosiaalisesti aivan epätavallisen aktiivinen ja tapasin useita kertoja ystäviäni lounaalla ja kahveilla, soittelin monen kanssa pitkiä puheluita, ja osallistuin jopa kahteen iltatilaisuuteen, jotka liittyivät työhön ja kollegoihin. Istuin iltaa entisten työkavereiden kanssa ja kävin katsastamassa kollegoideni perustaman Terapiatalo Soinnun yksivuotiskekkerit. Yli viisikymmentä juhlijaa pitivät tunnelman korkealla!
Pitkäaikaiset työtoverit työurani varrelta ovat ammatillisen verkostoni perusta. Vaikka olemme sittemmin monet hajaantuneet eri suuntiin, ovat tämän alan piirit pienet. Yhteyttä pidetään ja yhteistyötä tehdään eri muodoissa ja kokoonpanoissa. Yksinyrittäjänä nämä verkostot ovat aivan kullanarvoisia, jotta pysyy perillä kentän tapahtumista ja jotta saa sosiaalista tukea.
Vapaa-aikaan lasketaan sekin, että kävin omassa psykoterapiassani joka viikko kaksi kertaa. Liisan lepotuolissa maailmani koostuu aina kummasti. Ihmisenä kasvaminen on minulle tärkeä arvo. Vaikka terapiaan menee rahaa, koen olevani siitä maksettuani entistä rikkaampi, koska psyykkinen eheys tuo niin suurta hyvinvoinnin tunnetta.
Nautin tammikuun pakkasjaksosta ulkoillen ja kävin -oi ihanaa- luistelemassakin. Puuhastelin kotona lasteni ja koiramme kanssa. Pohdiskelin ammatilliseen kehittymiseen liittyviä haaveitani.
Hmmm… Blogin tauottaminen taisi olla tammikuussa ihan tarpeen. Jatkossa päivittelen taas tiheämmin. Talk to you soon, lovelies!
