Yksi blogini kaikkien aikojen ylivoimaisesti googlatuin ja luetuin juttu on TÄMÄ ”Kun lapsi puree”- kommenttini Helsingin Sanomille.
Loppuvuodesta -25 varhaiskasvatuksen ammatti- ja järjestölehti VOL tarttui tähän useita selvästi kiinnostavaan puremisteemaan ja he tekivät jutun asiasta jäsentensä VOL-lehteen. Sain kunnian olla asiantuntijana haastateltavana ja kuvattavana. En kuitenkaan valitettavasti koskaan saanut printtilehteä käsiini. Mutta juttu on luettavissa tästä alta (toimittanut Anne Tarsalainen).
Olen muuten kirjoittanut oikein pätevän luennonkin lähinnä juuri varhaiskasvattajille, avuksi lasten puremisilmiön taltuttamiseen. Kysy tätä minulta, jos kaipaatte asiantuntevaa apua ja tietoa juuri teidän päiväkotiin kasvattajille tai vanhemmille!
Lapsen tahtoiässä sattuu ja tapahtuu.
– Taaperon toiminta voi olla hyvinkin impulsiivista, jolloin odottaminen ja jakaminen ovat haasteellisia asioita. Empatia ja mentalisaatiokyky ovat vielä kehittymässä, joten lapsen on vaikeaa ymmärtää vastapuolen näkökulmaa, psykologi Leea Stenvall toteaa.
Jos lapsi ei esimerkiksi saa tahtomaansa lelua käsiinsä heti, saattaa kiukku yltyä niin, että hän ottaa hampaat avuksi ja käy kiinni päiväkotikaveriinsa.
Aikuisen tehtävänä on ennakoida ja estää toisen lapsen satuttaminen.
– ”Ei pipejä!” on hyvä ja ytimekäs fraasi. Jos lapsi on jo ehtinyt satuttaa toista, osoitetaan yhdessä empatiaa satutettua kohtaan. Lapsen kanssa pohditaan yhdessä, miksi hän puri ja sovitaan, ettei toiselle saa aiheuttaa pipejä.
Pureminen usein helpottuu siinä vaiheessa, kun lapsi oppii puhumaan paremmin.
– Jos kiukuttaa, voi kertoa sen sanoilla sen sijaan, että puree kaveria.
Leea Stenvall toteaa, että pureminen voi viestiä myös lapsen keinottomuudesta päästä yhteyteen toisten lasten tai aikuistenkin kanssa.
– Puremisen syitä voi olla monia ja näitä on hyvä pohtia myös lapsen vanhempien kanssa. Joskus lapsen elämäntilanne voi olla niin kuormittava, että se heijastuu aggressiivisena käyttäytymisenä. Kasvuympäristön tulisikin säädellä lapsen stressiä. Jos puremista ei saada kuriin aikuisen säätelyavulla, kannattaa asiasta puhua ammattilaisen kanssa.
Apua ryhmäkontrollista
Lapsiryhmissä tapahtuu sosiaalista mallioppimista, joskus myös negatiivista.
– Olemme apinoita ja meillä on luontainen tapa oppia matkimalla, ja joskus pureminenkin saattaa levähtää ilmiöksi, Leea Stenvall toteaa.
Hänen mielestään paras tuki puremisen ja muunkin aggressiivisen käyttäytymisen estämiseen on onnistunut ryhmäyttäminen.
– Lasten keskinäinen ryhmäkontrolli on paras tuki, jolloin yhteyden saaminen muihin lapsiin onnistuu purematta.
Jos ryhmässä on lapsi, joka usein käyttää hampaitaan satuttamistarkoituksessa, on häntä Stenvallin mukaan vältettävä leimaamasta.
– Helposti tulee stigma ja leima, joka vaikuttaa suhtautumisessa lapseen. On muistettava, että lapsiryhmässä on usein nepsy-kirjon lapsia, joilla saattaa olla haastetta lukea toisten tunteita.
Lapset saattavat pureskella myös omia vaatteitaan tai tavaroita.
Stenvall toteaa, että on myös aistihakuisia lapsia, jotka hakevat hampaiden ja suun kautta aistikokemuksia.
– Lapset ovat vauvaiästä eteenpäin eritavoin aistihakuisia.
Kyseessä voi olla myös säätelykäyttäytyminen, kun lapsi puree hiuksiaan, sormiaan, kynsiään tai paitansa resoreita.
– Säätelykäyttäytyminen palvelee rauhoittumistarpeita. Aikuisen olisikin syytä tarkastella millaisissa tilanteissa ja tunneyhteyksissä lapsi pureskelee. Lapselle, joka puree sormenpäänsä verille suosittelen puremiskorua, jolloin hän ei vahingoita itseään.
Lapsen voi olla vaikeaa hallita puremisimpulssia.
– Aikuisen on pysyttävä rauhallisena ja pyrittävä vahvistamaan lasta positiivisesti. Hermostuminen lisää lapsen häpeää.
Leea Stenvallin vinkit puremisen estoon
– Ennakoi hankalat tilanteet ja ennätä apuun säätelemään lapsen harmia, ennen kuin hänen hampaansa ovat esillä.
– Jäsennä vaikeita tunteita herättäviä tilanteita lapselle, kuten ”Vielä kaksi kertaa annan vauhdit, ja sitten lähdetään.” Huolehdi, että tilanteilla on alku, keskikohta ja loppu.
– Kun vaadit lapselta, muista osoittaa hänelle riittävästi hoivaa.
– Käytä turvallista, hyvää ja rauhoittavaa kosketusta kiukkuavan taaperon rauhoittumisen tukena. Pidä sylissä.
– Palkitse johdonmukaisesti myönteisestä toiminnasta. Kehu: ”Kylläpä osasit hienosti tulla kertomaan aikuiselle, kun alkoi harmittamaan!”
– Käsittele omia tunteitasi. Puhu asian aiheuttamista oloistasi toisen aikuisen kanssa.