IS/MeNaiset-osion Hyvä fiilis-palstalla käsiteltiin äitisuhdetta ja eriytymistä. Juttelin toimittaja Linnea Mannerin kanssa. Lue alkuperäinen juttu TÄÄLLÄ. Löydät tekstin myös tästä alta suoraan.

Tekee mieli lisätä valmiiseen tekstiin, että läheisriippuvuuden muotoja on monenlaisia; on uhrautumista ja puolesta tekemistä, ja sitten on hiljaista hyväksyntää asioille, jotka haavoittavat, kuten vaikkapa alkoholismi. Tässä on noussut käsittelyyn vain joitakin riippuvuuden tai eriytymättömyyden muotoja.

Suhde vanhempaan voi olla myös ihan normaali ja tavallinen, vaikka se olisi yhteydenpidoltaan erityisen tiiviskin! Ratkaisevaa on kummankin osapuolen hyvinvointi suhteessa.

IHMINEN ei välttämättä ole kunnolla itsenäistynyt vanhemmistaan, vaikka hän olisi muuttanut vanhempiensa luota ajat sitten ja elänyt vuosia tai vuosikymmeniä näennäisesti itsenäistä, aikuisen ihmisen elämää.

Psykoterapeutti Leea Stenvall (ent. Mattila) kertoo, että näennäisen itsenäistymisen taustalla piilee usein niin sanottu eriytymisen haastavuus.

Eriytyminen tarkoittaa sitä, että lapsi irtaantuu vanhemmasta omaksi itsekseen.

– Lapsi alkaa harjoitella vanhemmasta eriytymistä jo lapsena, tahtoikäisenä 2–3-vuotiaana. Toinen herkkyyskohta on murrosikä, jolloin lapsi purkaa tiivistä suhdettaan vanhempaan ja kasvaa enemmän omaksi itsekseen ja liittyy ikätovereihinsa.

Asiantuntijan mukaan eriytyminen lapsuudessa ja nuoruudessa ei aina onnistu aivan optimaalisesti. Silloin haasteet voivat näkyä aikuisen lapsen ja vanhemman suhteessa eri tavoin.

– On aivan tavallista, että eriytymiseen jää haasteita, jotka voivat näyttäytyä vasta aikuisiällä.

Asiantuntija listaa kysymykset, joiden avulla voi selvittää, onko omasta vanhemmasta eriytyminen onnistunut vai olisiko vanhempisuhteessa vielä työstettävää.

Kysy nämä kysymykset itseltäsi:

1. Haluanko miellyttää vanhempaani voimakkaasti?

Hankinko kissan vai koiran? Mikä automerkki olisi paras? Voinko ottaa tatuoinnin – mitähän äiti siihen sanoisi?

Jos päätöksenteko tuntuu hankalalta, ja mieleen juolahtaa helposti kysyä, mitä mieltä vanhempi olisi asiasta, voi kyseessä olla eriytymisen vajavaisuus, kertoo asiantuntija.

Toisinaan miellyttämisen halu voi olla niinkin voimakasta, että lapsen on vaikeaa käsitellä omaa seksuaalisuuttaan ja sukupuoli-identiteettiään.

Lapselle voi olla esimerkiksi vaikeaa kertoa ihmisille omasta identiteetistään, jos hän pohtii asiaa liikaa oman vanhemman suhtautumisen näkökulmasta.

2. Riitelenkö mieluummin kumppanin kuin vanhempani kanssa?

Saatko kumppanin kanssa aikaan riidan joulunvieton suunnitelmista? Vanhemmat toivovat vierailulle kotiseudulle, mutta kumppanin toive on toinen. Jos vanhemmat vetävät aina pidemmän korren, vaatii rajojenveto suhteessa vanhempiin vielä työstöä.

– Jos aikuinen lapsi uhrautuu vanhempien eteen kaikessa ja riitelee mieluummin oman kumppanin kuin vanhempien kanssa, voi olla, että lapsi ei kykene tekemään omannäköisiä päätöksiä. Taustalla voi olla pelko tuomituksi tai hylätyksi tulemisesta tai konfliktien kohtaamisesta vanhemman kanssa.

3. Oletanko liikaa, mitä vanhempi ajattelee?

Tunnistatko ehdottoman varmalta tuntuvat ajatukset: äiti ei taatusti pitäisi tästä päätöksestäni tai isä ei taatusti hyväksyisi tätä valintaani.

Mutta tiedätkö todella, mitä vanhemmat ajattelevat? Milloin viimeksi juttelit asioista heidän kanssaan? Vankat olettamukset vanhemmista voivat liittyä siihen, että eriytyminen on vielä vaiheessa, sanoo asiantuntija.

– Moni aikuisista lapsista elää luutuneiden käsitysten varassa tarkistamatta edes, mitä mieltä omat vanhemmat ovat asioista tänä päivänä.

4. Kannanko liikaa huolta toisten tunteista?

Yksi tyypillisimpiä merkkejä eriytymättömälle on se, että kantaa liikaa huolta vanhemman tunnetiloista. Se voi näkyä esimerkiksi siten, että välttää konflikteja vanhemman kanssa olettaen, että tämä loukkaantuu kuitenkin.

– Vanhempi saattaa joskus loukkaantua tai pahastua, mutta erimielisyydet kuuluvat elämään. Jokainen on kuitenkin itse vastuussa omista tunteistaan ja niiden käsittelystä. Oman näköisen elämän viettäminen ja terve itsekkyys valinnoissa on usein hyvän eriytymisen merkki.

Näin erillistymistä voi harjoitella:

• Kiinnitä huomiota itsesi havainnointiin. Millainen oikeasti olet? Mistä asioista pidät, mistä et? Voit kirjoittaa havaintojasi ylös, jos se auttaa jäsentämään ajatuksiasi.
• Pohdi suhdettasi vanhempiisi. Miten sinua on lapsena kannustettu olemaan oma itsesi? Mistä asioista olet kokenut hyväksyntää, entä ehkä torjuntaa? Miltä se tuntui? Entä miten nämä tilanteet ovat vaikuttaneet siihen, miten nyt aikuisena toimit?
• Harjoittele tekemään valintoja omiin tunteisiin ja ajatuksiin luottaen. Kokeile vaikka ostaa kaupassa eri merkin kahvia kuin lapsuudenkodissa oli tapana tai jätä laittamatta vanhempien antamat joulukoristeet, joista et oikeastaan edes pidä. Nauti kyvystäsi ohjata valintojasi oman mielesi pohjalta. Luota itseesi.