Adoptioperheet ry haastatteli minua ja kokosi jutun lasten tunnetaitojen tukemisesta yhdistyksen lehden numeroon 2/2024. Vaikka ilmestymisestä on kulunut tovi, ei aihe vanhene lainkaan.

Lue Päivi Tiittasen kirjoittama juttu kuvista tai tekstinä tästä alta!

Tunnekasvatus on keskeinen osa perheiden arkea

Tunnetaitoja pidetään kykynä tunnistaa, nimetä, hyväksyä ja ilmaista tunteita rakentavalla tavalla. Ne ovat hyvän mielenterveyden perusta ja vaikuttavat esimerkiksi siihen, miten tulemme toimeen toisten ihmisten ja itsemme kanssa. Tämän vuoksi tunnetaidot on nostettu osaksi opetussuunnitelmaa.

”Tunnekasvatuksella tarkoitetaan yleensä huomion kiinnittämistä siihen, että meillä jokaisella on yksilöllinen ja muista erillinen mieli, tunteet, ajatukset, toiveet, tarkoitusperät ja että mieli vaikuttaa meihin jatkuvasti,” kuvaa tunnekasvatusta psykologi Leea Mattila.

Moni aikuinen ei muista, että omassa lapsuuskodissa olisi juurikaan puhuttu tunteista. Vielä muutama vuosikymmen sitten tunteiden ilmaisua ei myöskään erityisemmin opetettu päiväkodeissa tai kouluissa. Pitäisikö vanhemman nyt opetella tunnekasvatusta?

”Tunnetaitoja voidaan jossain määrin opetella, kuten mitä tahansa muutakin taitoa. Siitä ei kannata kuitenkaan ottaa turhia paineita. Vuorovaikutuksesta ei koskaan tule täydellistä, eikä sellaisen tulisi olla kenenkään tavoite. Tunnekasvatus tapahtuu pitkälti tavallisen arjen ja läsnäolon, yhdessä puuhailun lomassa”, muistuttaa Mattila.

Tunteita opitaan säätelemään yhdessä

Tunnekasvatuksen merkitys korostuu nyky-yhteiskunnassa, jossa elämä voi olla entistä hektisempää ja sosiaaliset vuorovaikutustilanteet monimutkaisempia. Tunteiden säätely ja niiden ilmaiseminen ovat taitoja, jotka auttavat lasta sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin ja kohtaamaan elämän haasteita.  

”Lapset leikkivät vähemmän ja alkavat roikkua ruuduilla monesti yhä aiemmin ja yhä enemmän. Samaan aikaan kuin tunnetaidoille on siis lisääntynyttä kysyntää, on niiden harjaantumiseen muiden kanssa monesti yhä vähemmän mahdollisuuksia”, kertoo Mattila.

Tunnetaidot karttuvat lapsille suurelta osin ihan itsestään, hyvän arjen lomassa. Ruokailut, pukemiset, pesutilanteet, nukkumaanmenot, siirtymät ja ikätyypillinen leikki tarjoavat valtavan määrän kokemuksia, joissa omat ja toisen tunteet tulevat huomioiduksi. 

”Iästä riippumatta, kaikki nauttivat saadessaan positiivista palautetta. Kannustusta ja ihailua ei voi olla liikaa. Jokainen lapsi on yksilö ja kehittyy omassa tahdissaan. Toistoja ja kärsivällisyyttä ei kannata unohtaa,” kannustaa Mattila.

Voimakkaat tunneilmaisut ovat voimavara

Meillä Suomessa voimakkaita tunnepurkauksia ei välttämättä pidetä sopivina, ja lapsia, jotka ovat rauhallisia ja hillittyjä tunneilmaisultaan, kutsutaan usein ”kiltiksi”. Adoptoidut lapset tulevat kuitenkin usein kulttuureista, joissa tunneilmaisu voi olla voimakkaampaa kuin meillä Suomessa. Voimakkaasti tunteitaan ilmaisevaa lasta saatetaan pitää haasteellisena ja vaikeana. Vanhempi saattaa kokea kiusaantumista vaikkapa kaupassa, kun lapsi ilmaisee tunteitaan voimakkaasti.

”Kun itsessä herää häpeä, oletamme herkästi toisten tuomitsevan, eli tässä tapauksessa pitävän lasta haastavana ja vaikeana. Sivulliset saattavat kuitenkin ajatella myötätuntoisesti ja ymmärtävästikin. Jos vanhempana kohtaat lapsen tunteikkaassa tilanteessa kuitenkin jonkun paheksuntaa, voit ajatella, että se on paheksujan yritys kestää hänessä itsessään herääviä vaikeita tunteita, kuvaa Mattila.

”Lapsen voimakkaat tunneilmaisut voi ajatella voimavarana! On kykyä tuntea ja elää tunnetta, ja ilmaista sitä kautta omaa tarvitsevuuttaan. Tämähän helpottaa yleensä avun saamista. Sen sijaan tunteensa kieltävät ja kätkevät saattavat jäädä helpommin apua vaille”, jatkaa Mattila.

Vanhempien tuki on keskeistä lapsille, joilla on taipumus voimakkaisiin tunneilmaisuihin. Läsnäolo, joka välittää turvaa ja hyväksyntää, auttaa lasta rauhoittumaan ja tuntemaan olonsa turvalliseksi.

”Tärkeintä on osoittaa pysyvänsä lapsen rinnalla, mitä tapahtuikaan. Voimakkaissa tunnehetkissä lapsi tarvitsee aikuista tuekseen kaikkein eniten”, muistuttaa Mattila.

Vanhempi voi auttaa lasta säätelemään vaikeita olojaan peilaamalla myötätuntoisesti ilmeillään ja eleillään, että yrittää parhaansa mukaan ymmärtää, mistä tässä kaikessa on juuri nyt kyse, ja että on rinnalla jakamassa vaikeaa hetkeä. Lapsen kokemusta ja pahaa oloa voi sanoittaa hänelle ymmärrettävällä tavalla. 

Kolme vinkkiä parempiin tunnetaitoihin

1. Havainnoikaa ja tunnistakaa erilaisia tunteita arjessa ja nimetkää niitä. Tämä onnistuu esimerkiksi leikin ja lukemisen aikana.

2. Harjoitelkaa yhdessä tunteiden ilmaisua. Voitte piirtää, tanssia, kirjoittaa tai leikkiä pantomiimia, jossa yksi esittää tunnetta ja toiset arvaavat.

3. Opetelkaa yhdessä, miten omaa kehoa voi rauhoittaa ja rentouttaa. Hengittäkää syvään useita kertoja ja huomatkaa, millainen vaikutus sillä on kehoonne.

Vinkit kokosi psykologi Leea Mattila.