Hyvä ulkonäkö nähdään usein sosiaalisena valuuttana. Se saattaa tuntua tärkeältä esimerkiksi kumppanin löytämisessä. Tämä voi herättää ulkonäköpaineita. Kauneuden tai komeuden tavoittelulla voidaan yrittää paikata itsetuntoa. 

Elämme visuaalisessa ja ulkonäkökeskeisessä kulttuurissa. Sosiaalinen media vahvistaa ilmiötä. Vertailu lisää herkästi tyytymättömyyttä omaan ulkonäköön. 

Psykologi, psykoterapeutti Leea Mattilan mukaan oma elämä alkaa tuntua nopeasti nuhruiselta, kun katsomme somessa muiden filtteröityjä kuvia, joissa he juoksevat lenkillä ja nostavat puntteja kuntosalilla upean näköisinä heti aamusta.

Ulkonäkö on tärkeää etenkin teini-iässä ja nuorena aikuisena, jolloin oma identiteetti muodostuu ja vahvistuu. Murrosiässä aivojen kehitys muuttuu. Siihen liittyy voimakas tarve vältellä häpeää, päästä porukkaan ja tulla ikätovereiden hyväksymäksi. 

Nuoret aikuiset elävät niin sanottua fertiili-ikää, jonka yhtenä kehitystehtävänä on kumppanin löytäminen ja perheen perustaminen. Hyvä saattaa tuntua silloin erityisen merkittävältä.

”Kulttuurissamme ihannoidaan nuoruutta, mikä vaikuttaa osaltaan ulkonäköön kohdistuviin odotuksiin ja lisää paineita.” 

Ulkönäkökeskeisyyttä pidetään helposti pinnallisena, mitä se tietyllä tavalla onkin. Toisaalta ulkonäöllä on myös psykologinen tehtävä. Hyvä ulkonäkö koetaan ”välineenä”  yhteyteen muiden kanssa. Miellyttävällä ulkonäöllä on tärkeä merkitys – mutta mikä kenenkin mielestä on viehättävää, on hyvin henkilöstä riippuvaa.

Ulkonäköpaineet koskevat sekä naisia että miehiä. Tyytymättömyyden aiheet ovat moninaisia. Ne voivat kohdistua painon, pituuden ja hiusten lisäksi karvattomuuteen, karvallisuuteen, nenään, kulmakarvoihin, huuliin, rintoihin, lihaksiin, vatsaan ja intiimialueelle. Periaatteessa mihin tahansa. 

Sairaus voi muuttaa ulkonäköä

Kilpirauhassairaudet voivat vaikuttaa ulkonäköön. Vajaatoiminta voi aiheuttaa väsymystä, ylipainoa ja turvotusta. Se voi kuivattaa ihoa ja aiheuttaa hiusten lähtöä tai karheutta. Liikatoiminta voi näkyä esimerkiksi laihtumisena, hiusten haurastumisena ja käsien vapinana. 

Basedowin tautiin puolestaan saattaa liittyä silmäluomien vapinaa, silmien pullotusta, punoitusta, kuivumista ja vuotamista. Nämä ovat oireita, jotka saattavat tuntua erityisen haavoittavilta. 

Ulkonäön rapistuminen, vaikka se olisi vain tilapäistä, voi tuntua raskaalta varsinaisen sairauden ohella. Kun oma ulkonäkö muuttuu sairauden tai onnettomuuden vuoksi, se voi vaatia surutyötä.

Elämässä tapahtuu ikäviä asioita, joille ei voi mitään. Ne on vain hyväksyttävä ja antauduttava sille, että asiat ovat muuttuneet. 

”Suru on tunne, joka auttaa hyväksymään tapahtuneen ja suuntautumaan elämässä eteenpäin. Suru on kuitenkin ensin surtava.”

Suruprosessille ei ole käsikirjaa. Oleellista on tunnistaa ja tunnustaa tunne, elää surua ja ilmaista sitä mieluiten yhdessä jonkun kanssa. Vertaisryhmistä, joissa voi jakaa suruja ja iloja, saa toivoa. 

”Kun suree oikein syvästi, voi tuntua, ettei suru lopu ikinä. Mutta vähitellen suru laantuu, eikä tunnu enää niin polttavan kipeältä kuin alussa. tapahtuneesta asiasta tulee surutyön myötä osa hyväksyttyä minäkuvaa ja elämäntarinaa.”

Oman muuttuneen ulkonäön sureminen ei ole pinnallista. Ulkonäkö on osa minuutta. 

Meillä kaikilla on ihanneminä, joka kuvastaa sitä, mitä parhaimmillamme olisimme tai voisimme olla. Sen lisäksi meillä on reaaliminä. Mitä isompi railo ihanneminän ja reaaliminän välillä vallitsee, sitä hankalampi olo on. 

”Parhaimmillaan, kun ihanneminä ei liu’u kovin kauaksi reaaliminästä, itselle tulee tunne, että olen kyllin hyvä ja riitän tällaisena kuin olen.” 

Irti ajatusvääristymistä 

Usein ulkonäköön liittyvät huolet kytkeytyvät ajatusvääristymiin ja uskomuksiin, jotka ovat lukkiutuneita käsityksiä itsestä ja muista. Ihminen ajattelee kelpaavansa vain tietynlaisena. Näitä ajatusvääristymiä ja uskomuksia kannattaa haastaa ja pohtia, mitä tyytymättömyyden alla oikeasti on. 

Ajatusvääristymä syntyy, kun ihmisellä on kurja olo ja hän ajattelee olevansa huono tunnistamatta, että hänellä on vain huono olo; kyseessä on vain tunne. Näin tunteesta tulee tietyllä tavalla fakta ja se alkaa nakertaa itsetuntoa. 

”Oleellista on erottaa tunne ja fakta toisistaan. Tämä edellyttää kykyä havainnoida itseään. Kaikilta tämä ei onnistu ilman ammattilaisen apua.” 

Ajatusvääristymän voi purkaa tutkimalla omaa ajatustaan. Ajatukseen pääsee sisälle, kun pysähtyy pohtimaan, mitä todisteita ajatuksen puolesta tai sitä vastaan löytyy. 

Psyykkinen muutos tapahtuu hitaasti. Se vaatii paljon toistoja. 

Itseä kohtaan voi opetalla armollista ja lempeää suhtautumista sekä kehopositiivisuutta. Ihmisen arvo ei riipu ulkoisista tekijöistä. 

Hyvät ihmissuhteet ja yhteyden kokeminen muihin auttavat. Yksinäisyys altistaa ajatuksille, ettei ole riittävän hyvä. Hyvät vuorovaikutussuhteet kasvattavat resilienssiä eli psyykkistä joustavuutta, mikä suojaa mieltä myös ulkonäköpaineilta. 

Joustava mieli suojaa 

Myös hyvä itsetunto suojaa ulkonäköpaineilta. Itsetunnon juuret ovat varhaislapsuudessa. Itsetunto liittyy myös siihen, miten osaa käsitellä omaa haavoittuvuuttaan ja onko haavoittuvuuteen ylipäänsä lupa. 

”Jos haavoittuvuus on kiellettyä, itsetunto alkaa rakentua panssareille, jotka voivat olla valheellisia ja perustua ulkoisille asioille”, sanoo psykologi Leea Mattila. 

Itsetunto on kytköksissä siihen, miten tyytyväinen ihminen on omaan ulkonäköönsä. nuorena tämä riippuvuussuhde on yleensä suurempi kuin vanhana. 

Itsestä huolehtiminen voi olla myös itsearvostuksen merkki. Ihminen, joka pitää itseään arvokkaana, huolehtii itsestään. Se ei aina tarkoita meikkaamista ja kampaamista, vaikka voi se toisilla olla niitäkin, mutta usein myös hyvistä yöunista, liikunnasta ja ravinnosta huolehtimista.

Ikääntyminen tuo luontaista helpotusta ulkonäköpaineisiin. Totumme vähitellen siihen, että ulkonäkö muuttuu. Esimerkiksi iho ei ole enää yhtä kiinteä kuin nuorena, yksi jos toinenkin kohta kehossa alkaa repsottaa. Elämänkokemuksen myötä meistä tulee ehkä asteen lempeämpiä sekä itseämme että muita kohtaan.