Helsingin Sanomien toimittaja Annina Vainio otti yhteyttä ja kertoi tekevänsä juttua polyamorisista perheistä. Hän kaipaili psykologin näkemystä siitä, miten kuvio voi vaikuttaa lapsiin ja miten siitä tulisi heille kertoa.

Juttu julkaistiin 9.8. Helsingin Sanomien paperilehden torstai-liitteessä. Sähköisenä se löytyy TÄÄLLÄ, joskin maksumuurin takana, vain tilaajille.

Toimittaja tiivisti kanssani käymänsä keskustelun lyhyiksi kommenteiksi:

Polyamoria on kiistelty ilmiö, eikä täysin suotta. Sotiihan se monen eettisiä ja moraalisia ihmissuhdekäsityksiä vastaan. Monesti kuitenkin itselle vieras mielletään vääräksi sen kummemmin asiaan perehtymättä. Kiihkeiden äärimielipiteiden muodostumista puin aiemmin TÄSSÄ Ylen uutisessa.

Lapsi kehittyy aina lähisuhteissaan genetiikkansa puitteissa. Kehitykseen vaikuttaa enemmän vuorovaikutus ja se, miten lapsen tunteita pyritään ymmärtämään kuin perheen rakenne, kuten sukupuoli tai vanhempien määrä. Siten jokaista perhettä täytyy arvioida yksilöllisesti näiden seikkojen osalta. Huonosti voiva ydinperhe on lapselle psykososiaalinen riskitekijä siinä missä harmoninen polyamorinen perhe voi olla suojaava tekijä – ja tietysti myös toisinpäin.

Mitä mieltä Sinä olet polyamoriasta lapsiperheissä?