HS-haastatteluni: koronan vaikutukset synnytysosastolla

Koronarajoitukset aiheuttavat surua nyt monessa viiteryhmässä, joista yksi omaa sydäntäni lähellä oleva porukka on raskaana olevat. Kun isät pääse enää Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) synnytyssairaaloissa äidin ja vastasyntyneen mukaan synnyttäneiden osastolle, edes perhehuoneeseen, äitien pelko tulevaa synnytystä kohtaan kasvaa. HS kirjoitti tästä asiasta TÄÄLLÄ.
Jutussa olevaan kyselyyn tuli valtavasti vastauksia, joissa kuvastui pelkoa ja hätää tulevaan synnytykseen liittyen ja esimerkiksi huoli siitä, miten isät kokevat tilanteen ja miten se vaikuttaa vanhemmuuteen. 
Vastausten perusteella HS kirjoitti asiaa pohdiskelevan jutun, jonka asiantuntijana sain kunnian olla. Tuo artikkeli on TÄÄLLÄ ja omat osuuteni lisäksi erikseen poimittuna tähän alle: 

PSYKOLOGI Leea Mattila ymmärtää kyselyyn vastanneiden äitien koronaepidemiaan liittyvien rajoitusten aiheuttamat tunteet. Pettymyksen tai pelon käsittelyyn toimii parhaiten tuttu keino: kun ahdistus käy kuormittavaksi, asiasta pitää päästä puhumaan.

”Juuri nyt hoitavan henkilökunnan täytyy jaksaa ottaa vastaan ja tukea perheitä pelossa ja huolessa – eläytyä perheiden tilanteeseen ja kuunnella lämpimästi. Se on jo terapeuttista ja auttaa varmasti monia huolestuneita vanhempia”, Mattila sanoo.

Toiset ihmiset pystyvät sopeutumaan vallitsevaan tilanteeseen hyvin, mutta osalla odottajista saattaa olla taustalla haavoittavia tekijöitä, jolloin koronarajoitukset lisäävät turvattomuuden tunnetta. Se saattaa jollekin olla katkeamispiste, joka saa kaiken tuntumaan ylivoimaiselta jaksaa. Silloin on tärkeää saada tukea. Siksi Mattilan mielestä on tärkeää, ettei tähän tilanteeseen liittyvää huolta sivuuteta tai vähätellä.

Luonnollisesti myös hoitohenkilökunta on kovan kuormituksen alla. Heidän täytyy taas saada omaan työhönsä ja jaksamiseensa tukea työnohjauksen ja esimiestyön muodossa.

MONET ÄIDIT ymmärtävät rajoitukset, mutta kokevat silti surua lapsen ensimmäisten yhteisten hetkien kokemisesta yhdessä.

Se on monelle tällä hetkellä valtava pettymys, eikä sitä tunnetta voi vähätellä, Leea Mattila muistuttaa.

Mattilan mukaan usein synnytyksen jälkeen oma tuore äitiys ja vauvasta huolehtiminen luo merkityksellisyyttä ja auttaa sietämään omia hankalia tunteita.

Ilmiötä kutsutaan hoivafunktioksi. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että vanhemman tarpeet jäävät synnytyksen jälkeen toissijaiseksi, ja äidille omia tunteita tärkeämmäksi tulee vauvasta huolehtiminen.

”Äidin psyykkinen rakenne kehittyy suojaamaan vauvaa. Moni äiti nimenomaan hoivafunktion turvin pystyy selviämään tästä tilanteesta”, Mattila kertoo.

Mitä enemmän odottaja ajattelee ja kuvittelee vatsassa kasvavaa vauvaa, sitä suotuisammin suhde vauvaan yleensä kehittyy synnytyksen jälkeen. Raskausaikana kehittynyt suhde vauvaan ehkäisee tehokkaasti koronatilanteen aiheuttaman stressin vaikutuksia.

MONI vastaajista kertoo myös pelkäävänsä, ettei isän kiintymyssuhde vauvaan synny, kun isä ei pääse olemaan vauvan kanssa heti ensipäivinä. Isäthän saavat edelleen olla mukana synnytyksessä, ja jos synnytys etenee sektioon, vauva tuodaan isän hoiviin äidin ollessa heräämössä.

Vauvan ja toisen vanhemman kiintymyssuhde ei vaarannu Mattilan mielestä tästä poikkeustilanteesta.

”Tärkeää olisi, että ympärillä olisi turvallisia ihmisiä, joille voi purkaa harmia ja pettymystä. Vaikeistakin psyykkisistä haavoista voi selvitä toisten ihmisten tuella.”

Ja kun äiti ja vauva pääsevät kotiin, vauvan toisen vanhemman puuttumista osastoaikana voi kompensoida luomalla turvalliset ja hyvät puitteet mahdollisimman pitkälle pesimis- ja lapsivuodeajalle.

”Kotiin päästessä voi menetetyn ajan voi ottaa takaisin – pesiä ja sylitellä. Hyvä kosketus vähentää stressiä ja stressin jättämiä jälkiä, siksi jälkeenpäin voi käyttää runsaasti aikaa koko perheen lähekkäin oloon.”

Osa kyselyyn vastanneista kokee tilanteen hyvin stressaavaksi ja pelkää stressin vaikuttavan raskauteen ja synnytyksen kulkuun. Monen mielessä on, miten rajoitusten tuomat pelot ja pettymykset vaikuttavat omaan terveyteen ja mieleen. Odottajat, joilla on taustalla mielenterveysongelmia, kokevat tilanteen lohduttomana.

MATTILA muistuttaa, että jokainen reagoi tilanteeseen omalla tavalla ja pettymykselle surulle ja ahdistukselle pitää olla myös tilaa.

Stressi ei ole asia, joka vie ihmistä tahdottomasti tai määrittelee ylhäältä päin ihmisen toimintaa, vaan tässäkin ihminen itse on avainasemassa. Silti jos tilanne tuntuu liian kuormittavalta, voi esimerkiksi opetella erilaisia stressinsäätely- ja rauhoittumiskeinoja.

”Ihan konkreettisina keinoina suosittelen syvään ulos hengittämistä. Se on tehokas keino rauhoittaa itseä. Kannattaa kokeilla erilaisia kehon rentoutus- ja rauhoittumistekniikoita sekä mindfulnessia tai itsensä halaamista”, Mattila ehdottaa.

Stressiä voi lieventää itsestä huolta pitämällä esimerkiksi rauhallisilla kävelylenkeillä, päiväunilla, musiikilla, hyvillä tuoksuilla tai kuumalla suihkulla. Muille tunteista ja ajatuksista puhuminen tai ajatusten kirjoittaminen voi myös auttaa. Jollekulle turvaa tuo tärkeän esineen kuten korun tai valokuvan mukana kantaminen.

Mattila kertoo, että synnytyspelko ei useinkaan kohdistu kipuun, vaan liittyy hallitsemattomuuteen tunteeseen.

”Tämän hetkinen tilanne on hallitsematon ja ennakoimaton, joten en ylläty siitä, että moni äiti tuntee nyt tavallista enemmän myös synnytyspelkoa. On loogista, että yleinen turvattomuus kanavoituu odottavilla äideillä synnytyspeloksi, se on väylä ilmaista pelkoa.”

Jos tilanne on lisännyt synnytyspelkoa, kannattaa ottaa asia puheeksi neuvolassa. Neuvola ohjaa synnyttäjän esimerkiksi synnytyspelkopolille, jossa voi keskustella esimerkiksi synnytyspelko kätilön kanssa etänä. Neuvolan kautta voidaan ohjata myös psykiatriselle sairaanhoitajalle tai neuvolapsykologille.

Se, että äiti joutuu tässä tilanteessa olemaan päivän tai kaksi osastolla yksin ilman tukihenkilön tai lapsen toisen vanhemman konkreettista tukea, ei Mattilan mielestä välttämättä lisää synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä, jos taustalla ei ole muita masennukseen altistavia syitä ja äidillä on mahdollisuus kommunikoida esimerkiksi puhelimen tai videoyhteyden välityksellä läheisiin.

”Emme tiedä kaikkia syitä synnytyksen jälkeisen masennukseen, mutta tunnistamme altistavia tekijöitä. Jos pelkää sairastuvansa yksinäisen osastojakson takia synnytyksen jälkeiseen masennukseen, se kertoo ehkä enemmän huolen ja pelon määrästä”, Mattila sanoo.

Toivon sydämeni pohjasta teidän kaikkien odottajien puolesta, että rajoitukset voidaan purkaa mahdollisimman pian! <3

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *