Hesarin toimittaja Raisa Mattila kirjoittaa parhaillaan tietokirjaa hyvästä erosta. Aihe inspiroi myös lehtijutun, johon hän haastatteli minua. HS-juttu on luettavissa alkuperäisenä TÄÄLLÄ – sekä tästä alta.

Mitä ajatuksia tämä näkökulma teissä herättää, lukijat?

Lue tiivistelmä:

Perhesuhteisiin erikoistunut psykologi Leea Stenvall sanoo, että eronnutta voi olla sopivaa onnitella. Stenvall kehottaa kysymään eronneelta, haluaako hän onnitteluja vai lohdutusta. Psykologin mukaan eron surkuttelu voi heijastaa surkuttelijan omia tunteita, ei eronneen kokemusta.

Juttu on osa Minä väitän -sarjaa, jossa yksi asiantuntija kertoo näkemyksensä omaan alaansa liittyvästä kiinnostavasta aiheesta.

Psykologi Leea Stenvall:

”Kun ystävä, työkaveri tai naapuri kertoo eronneensa parisuhteesta, harva ehtii varsinaisesti miettiä fiksua ensireaktiota. Jokainen reagoi tällaiseen uutiseen oman historiansa ja persoonansa kautta. Yksi lyö asian leikiksi. Toinen menee henkisesti solmuun ja ohittaa uutisen pikaisesti omilla kuulumisillaan. Ja on heitäkin, jotka paheksuvat eroamista.

Ero on iso elämänmuutos, joka panee uusiksi arjen ja turvallisuudentunteen. Jos parilla on lapsia, myös heidän elämänsä muuttuu. Näin ero on aina menetys, vaikka sitä olisi halunnutkin. Menetykset taas tarkoittavat myös surua. Siksi on tyypillistä haluta osoittaa eronneelle empatiaa.

Jos ulkopuolinen ryhtyy voimakkaasti surkuttelemaan toisen eroa, saattaa se kertoa myötätunnon sijaan surkuttelijan omista tunteista.

Esimerkiksi jos ihminen on kokenut elämässään jonkin suuren menetyksen, kipeä muisto voi aktivoitua toisen erouutisesta. Uutisen kuuleva saattaa jopa romahtaa eronneen puolesta, vaikka tällä ei olisi hätää.

Tällöin surkuttelu on ennen kaikkea omien tunteiden heijastamista toiseen. Psykologia kutsuu ilmiötä projektioksi: erouutisesta kauhistuva saattaa vakuuttua siitä, että eronnut jakaa hänen voimakkaan tunteensa. Mielessä hämärtyy kyky muistaa, että toisella ihmisellä on aina oma erillinen kokemuksensa.

Jotta ei jyräisi omalla tunteellaan toista, olisi keskustelussa hyvä muistaa varmistaa toisen tarpeet. Erouutisia kertovalta tuttavalta voisi kysyä, haluaisiko hän mieluummin onnitteluja vai lohdutusta. Näin kysymällä osoitat toiselle, että olet kiinnostunut nimenomaan hänen kokemuksestaan.

Jos toinen ilmaisee voivansa hyvin, voi häntä vaikkapa onnitella uudesta alusta tai vaikean päätöksen tekemisestä. Onnittelu voi kohdistua myös esimerkiksi toisen voimaantumiseen.

Eropäätös on usein vaikea paikka, ja jonkin ison päätöksen tehnyttä on muutenkin tapana kannustaa elämässä eteenpäin.

Joskus eron hurraaminen voi tosin olla tunteiden välttelyä. Jos erouutisen kuuleva ei esimerkiksi kestä surua, se on turvallista piilottaa keinotekoisen positiivisuuden alle.

Eronnutta neuvoisin, että jos joudut tahtomattasi toisen kauhistelujen kohteeksi, avaa reippaasti suusi. Kauhistelijalle voi sanoa, että erouutinen kuulostaa varmasti surulliselta, mutta minulla on nyt kaikki hyvin.

Toisten virheelliset projektiot on hyvä tunnistaa ja torjua. Kyse on rajojen asettamisesta, itsetuntemuksesta ja psyykkisestä hyvinvoinnista. On siis hyvä kertoa, mitä itse ajattelee, jotta ei esimerkiksi ala tuntea tarpeetonta syyllisyyttä tai sorru toisten miellyttämiseen.”