Toimittaja Linnea Manner haastatteli minua ja kirjoitti Ilta-Sanomien MeNaiset-sivustolle artikkelin, joka on julkaistu alunperin TÄÄLLÄ. Linkistä juttu löytyy myös kuunneltavassa muodossa. Voit lukea tuon haastattelun myös tästä postauksesta.

AIKUISENA oma äiti voi alkaa ärsyttää niin, että pelkkä äidin läsnäolo saa raivon kihisemään veressä. Taustalla voi olla kiemurainen äitisuhde.

Mutta mistä tietää, onko oma isäsuhde ollut ongelmallinen?

Kysyimme asiasta vanhemmuuteen perehtyneeltä psykologi-psykoterapeutti Leea Stenvallilta (ent. Mattila).

Stenvallin mukaan isäsuhteen puiminen voi käynnistyä elämänvaiheessa, jossa on käsillä jokin mullistus tai kriisi.

Haavoittuneella on tarve löytää selityksiä ja pohtia, millaista vanhemmuutta on aikoinaan saanut. Esimerkiksi raskaus onkin monelle naiselle herkkyysaikaa, joka ajaa pohtimaan suhdetta omiin vanhempiin.

Myös kriisit, kuten raskaat erotilanteet, lapsettomuus, konkurssit tai onnettomuudet voivat herättää ajattelemaan vanhempisuhdetta.

Stenvallin kokemuksen mukaan miehet pohtivat isäsuhdettaan erityisen usein isäksi tullessaan, naiset taas valitessaan puolisoa.

Isäsuhde voikin vaikuttaa siihen, millaiseen parisuhteeseen mieskumppania etsivä nainen päätyy, Stenvall sanoo.

– Ihastuessaan nainen voi miettiä, millaisia oman elämän miehet ovat olleet, miten he ovat toimineet, ajatelleet ja ilmaisseet itseään.

Konfliktit kuuluvat parisuhteeseen, ja niiden myötä nainen voi alkaa tarkastella, millainen esimerkiksi oma isä on ollut.

Moni tunnistaakin, että omassa kumppanissa on jotain isästä tuttua. Se on Stenvallin mukaan tavallista, sillä tyypillisesti ihastumiseen johtaa alitajuinen tuttuuden tunne.

– Siksi vuorovaikutussuhde, joka on omasta isäsuhteesta tuttu, voi vedota. Olemme inhimillisesti toistoa hakevia olentoja. Tuttuus ihmissuhteissa voi tuntua turvalliselta.

Joskus nainen kohtaa parisuhteessa isäsuhteesta tuttuja haasteita, mutta sekin on inhimillistä. Nainen saattaa esimerkiksi päätyä suhteeseen, jossa puoliso on alkoholisti – aivan kuten isäkin.

– Voi olla, että taustalla on alitajuinen toive korjaavasta kokemuksesta. Saatetaan ajatella, että ehkä tällä kertaa alkoholisti ymmärtää, miten upea olen ja lopettaa juomisen, jolloin saan vihdoin osoituksen arvostuksestani.

Tavallinen vai ongelmallinen isäsuhde?

Se, onko isäsuhde ollut ongelmallinen vai niin sanotusti tavallinen, ratkeaa asiantuntijan mukaan pitkälti ihmisen oman kokemuksen perusteella.

Selvästi suuremmat isäsuhteen säröt on usein helppo tunnistaa. Voi olla, että isä on lapsuudessa ollut esimeriksi alkoholisti tai väkivaltainen. Toisaalta voi olla, että isä on ollut fyysisesti tai emotionaalisesti etäinen.

– Ei normaalille isäsuhteelle ole mitään mittareita. Sen sijaan kannattaa luottaa omaan tunteeseen. Jos tunne kertoo, että suhde on ollut tavallinen eikä ongelmallinen, silloin se luultavasti onkin.

Toki joskus voi olla myös tilanteita, joissa ihminen haluaa ajatella isäsuhteen olevan hyvä, vaikka todellisuus on toinen. Silloin kyse voi olla tarpeesta välttää epämiellyttävien kokemusten ajattelua ja tuntemista, Stenvall pohtii.

Toisinaan käykin niin, että tavallisen turvalliselta tuntunut isäsuhde alkaa mietityttää aikuisena. Sitä tunnetta on asiantuntijan mukaan hyvä tutkailla.

– Voi olla, että isä on ulkoisesti ollut turvallinen, kuskannut paikkoihin ja jutellut mukavia. Samalla voi olla, että lapsesta on silti tuntunut, että kokemus isäsuhteesta on ollut tyhjä. Isä on voinut olla emotionaalisesti etäällä.

Tunnetasolla etääntynyttä isää voi olla vaikeaa tunnistaa lapsuudessa, ja usein siihen havahtuu vasta aikuisena.

– Emotionaalinen vaille jääminen on hiljaista, ja sitä on lapsena vaikeaa tunnistaa. Voi olla, että aito läheisyys on puuttunut, tunteista ei ole puhuttu isän kanssa lainkaan ja kriisit on vaiettu perhesalaisuuksina.

Tunteita pakoileva suorittaja?

Aikuinen lapsi oireilla psyykkisesti, jos isä on jäänyt emotionaalisesti etäiseksi.

– Toinen masentuu, toisesta tulee aggressiivinen. Voi olla syömishäiriöitä tai mitä tahansa psyykkisesti pahaa oloa, psykoterapeutti kertoo.

Stenvall lohduttaa, että tunnetasolla etäiseksi jäänyt vanhempi, isä tai äiti, on kulttuurissamme tavattoman yleinen.

– Voi olla, että lapsi on saanut ruokaa, vaatteita ja käynyt koulussa. Lapsi on tottunut siihen, että se on normaalia ja riittävää vanhemmuutta. Ja silti voi olla, että perheessä ei ole puhuttu tunteista, ja siksi lapsen on aikuisena vaikea kohdata omia tunteita. Sellaisia ihmisiä on terapiassa todella paljon.

Asiantuntija huomauttaa, että usein isiltä saatetaan hyväksyä esimerkiksi hyväksyä enemmän kovuutta ja karuutta kuin äideiltä.

– Kulttuurisesti on ollut pitkään niin, että naisille on sallittu enemmän emotionaalisuutta. On jopa jonkinlainen äitimyytti, että äidiltä odotetaan tunteellisuutta.

Stenvall kannustaakin jokaista pohtimaan, miten miten omassa perheessä on toimittu.

Monissa perheissä isän on ollut hankala sanoittaa rakkauttaan.

– Jotkut vanhemmat osoittavat rakkautta ainoastaan suoritusten kautta. Vanhempi on saattanut taputtaa päätä tai antaa palkinnon, jos lapsi on saanut kympin kokeesta.

Lopulta voi käydä niin, että lapsi hakee aikuisenakin hyväksyntää suoritusten kautta.

Miten korjata isäsuhdetta?

Suhdetta omaan isään voi pohtia terapiassa tai kenen tahansa luotettavan ihmisen seurassa. Isäsuhdetta käsittelemällä voi parhaimmillaan katkaista ylisukupolvisia haasteita. Jos perheessä on ollut vaikka alkoholismia, on hyvä alkaa pohtia sen vaikutuksia tietoisesti.

– Jos isään voi olla yhteydessä, on tärkeää päästä kuulla myös hänen ajatuksiaan eikä vain olettaa, että hän ajattelee tietyllä tavalla. Mutta jo itsekseenkin pohtiminen voi auttaa. Voi kokeilla kirjoittaa vaikka päiväkirjaan ajatuksia suhteestaan vanhempaan.