Vauva-lehdessä 11/20216 lukija kysyi, miten pitkän eron taapero kestää:
Olen lähdössä viettämään mökkiviikonloppua, ja olen ensimmäisen kerran yön yli erossa 1 v 10 kk ikäisestä pojastamme. Poika jää isän kanssa kotiin. Isä on viettänyt pojan kanssa paljon aikaa, mutta minä olen edelleen selvästi ensisijainen vanhempi. Aiemmin olin eron suhteen luottavainen, mutta nyt pojalle on tullut eroahdistus, joka voimakkaimmillaan ilmenee itkuisina ”äiti, äiti” -huutoina, kun menen toiseen huoneeseen. Imetän yhä, myös öisin, ja imetys ja läheisyyden tarve on lisääntynyt huomattavasti. Onko ero liikaa lapselle? Horjuuko lapsen perusturvallisuus ja onko ero traumaattinen kokemus?
Monien vanhempien pohtima aihe! Kirjoitin vastaukseni melkein 10 vuotta sitten, mutta seison yhä tämän tekstin takana. Lue se tästä alta.
”Asetut sensitiivisesti pohtimaan lapsesi kokemusmaailmaa. Sellainen kyky on tutkimusten mukaan yhteydessä hyvään vuorovaikutukseen ja lapsen yleiseen turvallisuuden tunteeseen, joka on ratkaiseva tekijä, kun lapsi käsittelee eroa vanhemmasta.
Perusluottamus tarkoittaa lapselle muodostunutta varmuutta siitä, että hänestä huolehditaan. Sen varassa lapsi kykenee myös vähitellen irrottautumaan vanhemmastaan: tutkimaan rohkeasti ympäristöään, mutta palaamaan tarvittaessa turvapesän luo tankkaamaan läheisyyttä.
1,5-2 vuoden iässä lapsi alkaa ymmärtää olevansa erillinen äidistä, ja se tyypillisesti aiheuttaa hetkellistä voimakastakin uudelleen takertumista.
Lapsi alkaa noin 1,5-vuotiaana muodostamaan mielikuvia vanhemmastaan. Mielikuviin liittyvät tunteet ja odotukset toimivat lapselle psyykkisen tasapainon välineenä silloin, kun joutuu olemaan hoivaajastaan erossa. Apuna voi toimia myös rakas unilelu, valokuvat, tai äidin käytetty yöpaita. Pitkät erot vanhemmasta horjuttavat mielikuvaa.
Kehityspsykologisena nyrkkisääntönä ajatellaan, että lapsi voi olla yhtä monta vuorokautta erossa vanhemmastaan kuin hänellä on ikävuosia.
Poikasi on jäämässä hoitoon vuorokaudeksi oman isänsä kanssa omaan kotiin. Kokemus voi lujittaa heidän suhdettaan ja isä löytää varmasti omia tapojaan hoitaa pipit ja harmit. Lapsen perusturvallisuus ei häviä eikä hän traumatisoidu väliaikaisesta erosta, kun vierellä on tunteita säätelevä turvallinen oma kiintymyshahmo.
Ero sinusta on kuitenkin lapselle varmasti pieni loukkaus. Suhteen aktiivinen korjaaminen kotiuduttuasi viestittää hänelle, että olet tallella. Yhteinen leikki, ilo ja hellyys palauttavat välisenne ainutlaatuisen yhteyden.”