Vau.fi-sivusto haastatteli minua ja kirjoitti artikkelin rakkaudettoman lapsuuden vaikutuksista: TÄÄLLÄ. Aiemmin samasta aiheesta laadittu haastattelu & artikkeli löytyy blogistani TÄÄLLÄ vuodelta 2018.

Lähtökohtaisesti kaikki vanhemmat rakastavat lapsiaan ja haluavat heille sitä parasta, mitä voivat antaa. Lapsi kokee tulevansa rakastetuksi ensinnäkin siitä, että hänelle tarjotaan perusturvallisuutta (koti, ruokaa, huolenpitoa), mutta ennenkaikkea siitä, että hänen kaikenlaisiin tunteisiinsa suhtaudutaan hyväksyen ja niistä kiinnostuen. Rakkaudettomuuden tunne aikuisena kertookin usein tyypillisesti herkemmin siitä, että tunteisiin suhtautuminen on ollut jollain lailla kylmää, ohittavaa tai vähättelevää, vaikka muutoin asiat ovat ehkä olleetkin tavanomaisesti tolallaan.

Rakkaudeton lapsuus jättää jäljen

Teksti: Rita Johanna

Lapsi tarvitsee rakkautta kasvaakseen ja kehittyäkseen. Rakkaudeton lapsuus voi tehdä pahimmillaan suurta tuhoa itsetunnolle ja minäkuvalle.

Millaista tukea tarjoat lapselle silloin kun tämä itkee tai käyttäytyy huonosti? Välttelevä kasvatustapa, jossa lasta kehotetaan itkun keskellä reipastumaan, voi aiheuttaa psykologi Leea Stenvallin mukaan lapselle tunteen siitä, ettei vanhempi välitä hänen tunteistaan. Tämä taas voi johtaa siihen, että lapsi kokee jäävänsä vaille rakkautta ja tukea – vaikka aikuinen omasta mielestään rakastaisikin lasta pohjattoman paljon.

”Suomessa on ollut pitkään vallalla välttelevä kasvatuskulttuuri, jossa lapsia ”reipastetaan” silloin, kun he kaipaisivat lohtua ja tukea.”

”Suomessa on ollut pitkään vallalla välttelevä kasvatuskulttuuri, jossa lapsia ”reipastetaan” silloin, kun he kaipaisivat lohtua ja tukea. Vanhempien olisikin hyvä pohtia, kuinka hyvin kestää oman lapsensa tunteita ja miten osoittaa hänelle lämpöä ja hyväksyntää.”

Mikäli lapsuudessaan on joutunut kokemaan vähättelyä ja kylmyyttä, voivat vaikutukset yltää pitkälle aikuisuuteen asti. Stenvall on työssään nähnyt, kuinka moni potilaista on kärsinyt lapsuusajan rakkaudettomuudesta.

”Se on aivan tavattoman yleistä. Sanoisin, että lähes jokainen potilas on kokenut ainakin jossain määrin rakkaudettomuutta.”

Miksi lapsi tarvitsee rakkautta?

Rakkaus vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen enemmän kuin uskoisikaan. Lapset oppivat ympäröivästä maailmasta häntä hoivaavilta vanhemmiltaan, ja pienetkin vauvat pystyvät aistimaan vuorovaikutuksesta rakkauden. Yksivuotiaana lapsi on jo sisäistänyt pysyvän mallin siitä, kuinka hän hakee lohtua ja reagoi ihmissuhteissa. Ensimmäiset kuukaudet lapsen elämässä ovatkin tärkeää aikaa, jolloin lapsi oppii siitä, kuinka ympärillä olevaan maailmaan tulisi suhtautua.

”Kun lapsi näkee häntä hoitavan aikuisen katseesta ja eleistä rakkauden, hän sisäistää olevansa tärkeä ja ihana. Rakastavan vuorovaikutuksen kautta hän oppii myös sen, että ympäröiviin ihmisiin voi luottaa. Sillä on aika suuri merkitys itsetunnon, maailmankuvan ja turvallisuudentunteen kanssa”, Stenvall kertoo.

”Rakkaus vaikuttaa myös aivojen kehittymiseen. On tutkittu, että jos lapsi joutuu olemaan koko ajan varuillaan, aivojen kapasiteetti ei enää riitä muuhun.”

”Rakkaus vaikuttaa myös aivojen kehittymiseen. On tutkittu, että jos lapsi joutuu olemaan koko ajan varuillaan, aivojen kapasiteetti ei enää riitä muuhun. Kun lapsi taas kokee olevansa rakastettu ja turvassa, aivoilla riittää kaistaa myös oppimiseen.”

Lisäksi rakkaus – tai sen puute – vaikuttaa lapsen persoonaan ja siihen, millaisia puolustuskeinoja vuorovaikutussuhteisiin hänelle kehittyy. Turvattomuus saattaa luoda pohjaa mm. aikuisiän persoonallisuushäiriölle. 

”Rakkautta tarvitaan läpi elämän, se vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin ja ihmissuhteisiin. Etenkin vaikeina aikoina on tärkeää, että ympärillä on rakastavia ihmisiä. Olisikin hyvä muistaa, että silloin kun lapsi käyttäytyy huonosti, hän tarvitsee rakkautta erityisen paljon. Lapsi osoittaa tällöin ettei kaikki ole hyvin, ja aikuisen tulisi pysähtyä sen äärelle eikä esimerkiksi asettaa lapselle rangaistuksia.”

Rakkaudeton lapsuus jättää jäljet minäkuvaan

Mikäli lapsi on jäänyt vaille rakkautta, sen vaikutukset alkavat näkyä jo lapsuudessa. 

”Jos lasta katsotaan toistuvasti kylmästi tai hänen kanssaan ei lainkaan leikitä tai kujeilla, maailma ikään kuin antaa lapselle viestin, ettei hän ole tarpeeksi hyvä. Lapsi sisäistää huonommuuden tunteen. Toisaalta se on – riipaisevaa kyllä – myös mielen puolustusmekanismi: lapsi suojaa vanhemman ja lapsen välistä suhdetta ajattelemalla, että vika on hänessä.”

”Lisäksi lapsen sosiaalinen kyvykkyys ei välttämättä kehity optimaalisesti. Jos hän ei ole oppinut vanhemmiltaan empaattisuutta ja riitojen sovittelua, ei hän osaa siirtää niitä ystävyyssuhteisiinkaan.”

Stenvallin mukaan rakkaudeton lapsuus näkyy usein myös lapsen tunnesäätelykyvyssä. Lapsen saattaa olla vaikea hallita voimakkaita tunteita, ja stressiherkkyys on matalampi. Aikuisuudessa vastaan voi tulla muitakin ongelmia.

”Toki ihmisen kehitykseen vaikuttavat niin monet asiat, että on vaikea sanoa mitään tiettyä asiaa, jonka juurisyyt johtaisivat rakkaudettomaan lapsuuteen. Mutta yleisesti ottaen turvattomuuden tunne ja mielenterveysongelmat ovat sellaisia, joita aikuisuudessa voi helposti esiintyä.” 

Stenvall korostaa myös yksilöllisiä eroja. Joskus hyvä ystävyys- tai parisuhde voi auttaa korjaamaan lapsuudessa tapahtunutta vahinkoa. Iso merkitys voi olla silläkin, jos lapsuudessa on ollut edes yksi turvallinen aikuinen.

Taustalla voivat olla vanhemman omat kokemukset

Mistä sitten johtuu, että vanhempi ei osoita lapselle rakkautta? Stenvallin mukaan rakkaudeton lapsuus on voinut koskettaa myös vanhempaa itseään. Trauma on saattanut olla piilossa vuosikaudet, mutta vauvan tarvitsevuus on herättänyt aikuisen sisäisen lapsen.

”Vauvan itkun myötä viriää aikuisen oma hätä – että tämä lapsen itku onkin ikään kuin minun itkuani. Vauvan lohduttaminen voi olla vaikeaa, kun aikuinen ei ole koskaan itse saanut lohtua. Tällöin puhutaan kehyksellisestä traumatisoitumisesta.”

Se, että aikuisen on vaikeaa osoittaa rakkautta lastaan kohtaan, voi toki johtua muistakin syistä. Esimerkiksi oppimiskyvyn vaikeudet voivat aiheuttaa sen, että aikuisen on vaikea ymmärtää leikkimisen ja lepertelyn merkitystä. Lisäksi taustalla voi olla mielenterveyshaasteita.

”Jos kyseessä on menetysten kasaumaa, kuten useita keskenmenoja, saattaa vanhempi suojata itseään sillä, ettei ajattele vauvaa odotusaikana juurikaan. Syntymän jälkeen kiintymys ei sitten ehkä sytykään, vaikka haluaisi.”

Rakkaudettoman lapsuuden traumasta on mahdollista päästä yli. Stenvallin mukaan on kuitenkin tärkeää, että kokemuksia ei lakaistaisi maton alle, vaan ne käsiteltäisiin.

”Käsittelytavat voivat olla yksilöllisiä – joku kirjoittaa, toinen tanssii, kolmas ilmaisee kokemuksiaan jollain muulla tavalla. Hyvä psykoterapia-, ystävyys- tai parisuhde voivat tarjota korvaavia kokemuksia lapsuuden traumojen tilalle. Olipa tapa mikä tahansa, pääasia on se, että antaisi kokemusten tulla mieleen. Ihmiset pakenevat ja kieltävät asioita paljon, mikä kostautuu aina lopulta. Ajattelen kuitenkin, että rakkaudeton lapsuus ja sen traumat on kohdattava – se on suru, joka täytyy surra.”