Kesäkuun 2017 Vauva-lehden vastauspalstalla nimimerkki Väsynyt isä kyseli tilanteesta, jossa lapsi suosii äitiä. Kovin yleinen, ja tottakai harmittava tilanne, joka saattaa laittaa parisuhteenkin koville!

Voit lukea taannoisen vastaukseni tästä alta.

Vuorovaikutuksessa torjunta on aina satuttavaa ja tuntuu surkealle! Lohduttautua voi kuitenkin sillä, että kyseessä on melko tavallinen ja ohimenevä, joskin toisinaan hyvin sitkeä ilmiö, jota ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. 

Äidin, isän ja lapsen välillä on kolmiosuhde, jossa aina joku voi tuntea olonsa ulkopuoliseksi. Lapsi saattaa pyrkiä pönkittämään asemaansa toisen vanhemman kanssa ja sulkea toista kolmiosta ulos. Vanhempien tehtävänä on vaalia kolmiota. Toista vanhempaa on hyvä pitää puheissa silloin kun hän ei ole läsnä. 

Äitien tiedetään toimivan usein isäsuhteen suuntaan eräänlaisina “portinvartijoina”. Salliiko äiti isän oman tavan toimia lapsen kanssa? Kohdistaako hän isään huomaamattaan kritiikkiä lapsen kuullen? Onhan roolit jaettu tasaverroin siten, että kummallekin vanhemmalle tulee jäsennystä vaativia ja kummallekin hoivatilanteita lapsen kanssa? 

Joskus “suosin toista”-ilmiö johtuu elämänsiirtymästä, kuten sisaruksen syntymästä tai päivähoidon aloituksesta. 

Psyykkinen kehitys aktivoi lapsen kiintymyskäyttäytymistä erityisesti toisen ikävuoden loppupuolella. Lapsen voi olla aiempaa vaikeampaa kestää eroja vanhemmasta ja hän saattaa tämän vuoksi alkaa suosia sitä, joka on enemmän läsnä. 

Usein isä kelpaa, jos äiti on poissa, mutta molempien läsnäollessa suosiminen tulee sitten esiin. Lapsen tyranniuteen ei tarvitse taipua. Parivuotias kestää pieninä annoksina epämukavuutta ja ahdinkoa. Rauhallinen aikuinen voi auttaa häntä oppimaan sietämään turhaumaa, kunhan se ei käy ylivoimaiseksi ja lapsi ei mene paniikkiin. Leikkisä asennekin voi auttaa. “Katsopa kun isä tuo nyt ruoan pöytään, eikös hän vain osaakin hyppiä hassuja jättiläisenaskelia!”

Lapselle suuttuminen tai kiristäminen ei auta. Anna lapsen ymmärtää, että olet valmis seurustelemaan, kun hän haluaa. Lisää kahdenkeskistä aikaa ja hoivaa lapsen kanssa ja kiinnostu siitä, mitä lapsi tekee. Muista viestittää vuorovaikutuksellasi ehdotonta rakkautta, jossa lapsi ei tule hylätyksi, vaikka käyttäytyykin näin.