Kesän alussa Yle pyysi minulta haastattelua juttuun, jossa käsiteltäisiin lapsen pettymyksiä ja vanhemman roolia niissä. Se onkin jo julkaistu ja alkuperäinen teksti on TÄÄLLÄ! – kopsasin luettavaksi myös tähän alle.

Vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja niiden sietokyky kasvaa vähitellen aivojen kehittymisen myötä. Lapsen on tärkeää saada aikuiselta tukea ja myötäelämistä pettymysten käsittelemiseen. 

Vanhemmuuteen kuuluu kasvattaa lasta kohtaamaan vastoinkäymisiä ja käsittelemään niiden aiheuttamia tunnemyrskyjä. Helppoa se ei välttämättä ole. Psykologi ja psykoterapeutti Leea Mattila antaa viisi vinkkiä vanhempien avuksi.

1. Älä suojele lasta kaikilta pettymyksiltä elämässä

Lapsi voi kokea vastoinkäymisissä voimakkaita tunteita, koska aivot ja mieli ovat kehitysvaiheessa. Aivoissa tunteiden säätelyyn osallistuu muun muassa otsalohko, joka kehittyy hitaasti ja kypsyy vielä yli 20-vuotiaallakin. Pettymysten sietokyky kehittyy koko kasvuajan lapsesta aikuiseksi.

Ylisuojeleva vanhempi yrittää pedata vastoinkäymiset pois lapsensa elämästä. Näin lapsi ei pääse kokemaan tilanteita, joissa hän voi turvallisesti harjoitella pettymysten käsittelyä yhdessä aikuisen kanssa.

– Pettymysten sietokykyä ei voi kasvattaa niiltä suojelemalla. Lapsen ylisuojeleminen voi johtaa siihen, ettei hänelle kartu luontaista resilienssiä eli psyykkistä puskuria elämän vastoinkäymisiä kohtaan, sanoo Mattila.

Mattilan mukaan liiallisessa suojelemisessa voi olla kyse heiluri-ilmiöstä. Tällöin vanhempi yrittää tehdä omassa vanhemmuudessaan toisin, kuin omassa lapsuudessa on tapahtunut, mutta toteutus meneekin hieman yli. Mattila epäilee, että ylisuojeleva vanhempi on voinut lapsena jäädä liian yksin omien tunteidensa kanssa.

2. Lapsella on oikeus tunteisiinsa ja niiden näyttämiseen

Pettymyksen kohdatessa lasta, hänen tunteitaan ei saa vähätellä. Tunteet ovat totta ja niitä saa tuntea. Esimerkiksi juhlapäivä on aina latautunut, koska sitä kohtaan syntyy korkeita odotuksia. Jos lasta ei kutsuta toisten lasten syntymäpäiville tai joku kutsuttu ei tule lapsen syntymäpäiville, niin tilanne voi harmittaa.

– Vanhemman ei kannata mitätöidä lapsen tunteita esimerkiksi lähtemällä yhdessä shoppailemaan, jotta molemmille tulisi parempi mieli, Mattila sanoo.

Lapsi ei aina välttämättä pety, vaikka vanhemmasta tuntuisi siltä. Täytyy kuunnella lasta, jotta saa selville hänen aidot tunteensa tapahtunutta kohtaan ja tarvittaessa voi seisoa hänen rinnallaan ottamassa tunteet vastaan.― Leea Mattila

Mattila muistuttaa, että näissä tilanteissa voi olla kyse myös siitä, että vanhempi itse pettyy, koska toivoo lapsensa olevan suosittu. Mattilan mukaan vanhemman tulee erottaa oma tunteensa ja lapsensa tunne.

– Lapsi ei aina välttämättä pety, vaikka vanhemmasta tuntuisi siltä. Täytyy kuunnella lasta, jotta saa selville hänen aidot tunteensa tapahtunutta kohtaan ja tarvittaessa voi seisoa hänen rinnallaan ottamassa tunteet vastaan.

Esimerkiksi vääränlaisten lahjojen saaminen on lapselle hyvä hetki harjoitella arkielämän pettymyksiä. Jos lapsi on toivonut isovanhemmilta polkupyörää, mutta saakin pehmeän paketin, niin vanhemman on hyvä jututtaa lasta.

Mattila vinkkaa, että tällaisissa tilanteissa kannattaa yhdessä pohtia myös moraalista kysymystä siitä, saako lahjoista pettyä, tuleeko niistä olla aina kiitollinen vai jotain siltä väliltä.

3. Aseta kuitenkin rajat huonolle käytökselle

Lapsi saa tuntea vastoinkäymisissäkin vahvoja tunteita, mutta se ei oikeuta huonoa käyttäytymistä. Mattilan mukaan pettymyksen saa ilmaista ja vihan tunnetta tuntea, mutta käyttäytymiselle on oltava rajat.

– Vanhempi voi sanoa pettyneelle lapselle, että vihaa saa tuntea, mutta sitä ei saa purkaa itseään tai muita satuttamalla, eikä tavaroita rikkomalla.

Pettymyksiin suhtautumiseen vaikuttaa aivojen tunnesäätelyn lisäksi myös lapsen temperamentti. Toiset lapset ovat rauhallisempia ja toiset ärsyyntyvät herkemmin.

4. Myötäelä lapsen rinnalla – pettymys ei ole jäähyn paikka

Mattila kehottaa ilmaisemaan lapselle selvästi, että vanhempi on kiinnostunut hänestä myös hankalina hetkinä ja yrittää aidosti ymmärtää lapsen pettymystä. Pettymys ei ole jäähyn paikka, eikä lasta pidä jättää selviytymään yksin tunteistaan.

Sanonta ”vaikeudet vahvistavat” ei Mattilan mielestä pidä paikkaansa. Jos vaikeuksia saa käsiteltyä toisten ihmisten kanssa, ne voivat vahvistaa, mutta pelkät vaikeudet eivät Mattilan mukaan vahvista ketään.

– Tunnesäätelyn kehittymiseen auttaa, kun vanhempi kokee asioita lapsen rinnalla myötäeläen.

5. Käy tilanne lapsen kanssa läpi jälkikäteen

Kun pettymyksen aiheuttaneiden tunteiden myrsky on käyty läpi, niin lapsen mieli alkaa taas suuntautua tulevaan. Tässä kohtaa vanhemman on hyvä käydä lapsen kanssa läpi pettymyksen aiheuttanut tilanne.

– Tunteiden laannuttua mieli toimii paremmin. Voi huomata realistisemmin, että oma reaktio oli vaikka liioiteltu, ja sen että tunteet muuttuvat, eikä pettymys jää kirvelemään ikuisesti.

Jos lapsi on pettynyt esimerkiksi odotettua huonompaan todistukseen, niin vanhempi voi sanoittaa ymmärtävänsä lapsen kokemusta, ja muistuttaa ettei suorituskeskeisyys mittaa ihmistä.

– Kannattele lasta ja auta rinnalla pettymyksen yli. Lapsen luontainen toiveikkuus ja kyky uuteen yritykseen herää, kun tilanne on tullut hyvin käsiteltyä, Mattila summaa.