Leea vastaa-palstan jatko blogissa: Kuinka helposti kiintymyssuhteen laatu järkkyy?

Vauva-lehti lopetti syyskuulla -20, ja Leea vastaa-palstani päättyi printtinä sen myötä myös. Jo tuolloin ajattelin, että voisin kuitenkin jatkaa palstaani epäsäännöllisesti täällä blogin puolella, mikäli teillä lukijoilla herää sopivia kysymyksiä ja kun itselläni sattuu löytymään aikaa rustailla vastauksia. Samalla aihepiiriä voisi laajentaa – pian valmistuvana aikuisten ja nuorten psykoterapeuttina kaikki kysymykset yleiseen psyykkiseen hyvinvointiin liittyen ovat tervetulleita. Huomioikaa kuitenkin tietosuoja: esittäkää vain yleisluontoisia kysymyksiä. Thank you!

Eräs lukija viestittelikin hiljattain ja kysyi:

“Hei. Mulla olisi yksi kysymys. Meillä esikoinen nyt reilu 5kk ja hän oli tänään omassa huoneessa päiväunilla ja nukahdin myös itse sohvalle. Yleensä näitä kolmansia unia hän nukkuu n. 45min. Heräsin hänen kovaan itkuun 1h 15min päästä tytön nukahdettua, eli epäilen hänen olleen hereillä jo ehkä n. 30min. Tyttö itki kovaa ja lohduttomasti, hyvän aikaa vielä sen jälkeenkin, kun olin hänet hakenut ja häntä sylissä lohduttanut. Voiko tästä jäädä lapselle muisto hylkäämisen tunteesta ja onko meidän kiintymyssuhde mennyt pilalle? Aivan kamala olo tästä itsellä!”

Tämä on todella yleinen kysymys ja huolenaihe vanhemmilla! Lasten hätä koskettaa meitä, ja saa huolestumaan.

Vauva on heräillyt itsekseen äidin 30min unien aikana. Hän on todennäköisesti viihtynyt ensin hyvän tovin itsekseen, ennenkuin on alkanut itkeä.

Sinänsähän tuon mittaisesta itsekseen olosta ei ole hänelle mitään haittaa. Kaikella todennäköisyydellä hän on viihtynyt omassa parhaassa seurassaan oikein hyvin. Vauva osaa kyllä kertoa, kun hän kaipaa seuraa, minkä sinäkin huomasit! Hän alkoi itkeä, ja itkusta tuli vähitellen riittävän voimakasta, että se sai sinut heräämään.

Kiinnitit huomiota siihen, että vauvasi oli tavallista lohduttomampi tilanteen jälkeen. Hän on ehkä ollut vähän loukkaantunut ja osoittanut tällä tavoin mieltään. Koska lohdutit häntä, hän on kuitenkin samalla saanut kokemuksen, että hätä on otettu vastaan ja hänen tunteensa hyväksytty. Tunneyhteys on korjaantunut.

Vuorovaikutus on sarja yhteyden kokemuksia ja niiden katkeamisia. Tämä on luonnollista, elämän ja vuorovaikutuksen perusolemukseen kuuluvaa. Yhteyden katkeamisen ja uudelleenrakentumisen syklit vakuuttavat meidät siitä, että harmit ovat osa elämää, eivätkä koskaan suhdetta suurempia.

Kiintymyssuhde muodostuu ensimmäisen vuoden aikana. Sen laatu muovautuu kokonaisuuden perusteella – yksittäiset kuvaamasi kaltaiset tilanteet eivät lukitse suhdetta turvattomaksi. Jos vauvasi olisi sen sijaan jäänyt tyystin lohtua vaille (kuten ennenvanhaisessa unikoulussa täysin yksin huutamaan ja nukahtamaan jätetyt vauvat), tai jos vauvan hätääntyminen ja yksin jääminen olisi melko toistuva ja yleinen kokemus välillänne, voisin taipua ajattelemaan, että se olisi yksi askel turvattomampaa suhdetta kohti.

Lopuksi vielä oivallinen lukusuositus tähän liittyen heille, joita asia kiinnostaa syvemmin ja englanti taittuu. Tronick, Ed & Gold, Claudia: The power of discord – why the ups and downs of relationships are the secret to building intimacy, resilience, and trust (2020) on vanhemmille sekä ammattilaisille suunnattu, arkikielellä mismatch-repair-prosessien merkityksellisyyttä avaava tuore täsmäteos.

Hellää vauvavuoden jatkoa toivottaen!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *