Yle Galaxi julkaisi artikkelin lasten harrastamisesta, jota kommentoin asiantuntijana. Löydät alkuperäisen jutun TÄÄLLÄ, ja voit lukea kokonaisuudesta irrotetut kommenttini myös tuosta kuvan alta.

Aiemmin olen antanut haastattelun samasta aiheesta mm. Adoptioperheiden lehdessä (postaus TÄÄLLÄ).

Harrastamisen ytimessä ovat lapsen oma motivaatio ja perheen voimavarat sen tukemiseen. Parhaimmillaan harrastaminen antaa paljon koko perheelle, mutta se ei saa olla kenellekään jatkuvaa suorittamista tai muiden miellyttämistä.

Monet lapset aloittavat harrastamisen nykyään jo ennen kouluikää. Harrastus voi johtaa kilpailemiseen hyvin nopeasti, jos lapsi löytää oman kiinnostuksen kohteensa ja osoittautuu siinä lahjakkaaksi.

Osa vanhemmista tukee kehittymistä yhdessä lajissa, kun taas osa hakee monipuolisuutta useamman harrastuksen kautta. Yllätyksenä voi tulla se, kuinka paljon lasten harrastaminen tänä päivänä vanhemmilta vaatii.

Psykologi ja psykoterapeutti Leea Mattila kehottaa vanhempia miettimään miten he suhtautuvat harrastamiseen ja mihin perheen resurssit käytännössä riittävät.

Lapsen harrastaminen tarkoittaa vanhemmalle ainakin kustannuksia, kuljetuksia ja kannustamista. Lisäksi Mattila muistuttaa vanhempaa kuuntelemaan sekä lasta että itseään harrastuksiin liittyvissä asioissa.

– Lapsen pitää saada itse päättää mitä hän haluaa harrastaa, mutta ei vanhemmallekaan saa aiheutua liikaa stressiä siitä, kuinka hän pystyy mahdollistamaan lapsen toivoman harrastuksen, jos se on esimerkiksi kallis tai paljon aikaa vievä.

Lasten harrastukset toimivat vastapainona koulun käymiselle ja muulle elämälle. Harrastaminen on lapselle mielihyvän lähde, mutta sen ohessa kehittyvät usein monenlaiset taidot.

– Harrastukset kehittävät lasten sosiaalisia taitoja ja tunnesäätelyä, esimerkiksi pettymysten sietokyky kehittyy. Etenkin joukkuelajeissa sekä voitto että tappio ovat aina jaettuja, jolloin ryhmän voima kannattelee yksilöä, Mattila sanoo.

Yksi vai monta harrastusta – asioiden kokeileminen kuuluu lapsuuteen

Osa vanhemmista taktikoi lastensa tulevaisuutta harrastusten kautta. Osa puolestaan kokee paineita siitä, etteivät he pysty tarjoamaan lapsilleen tarpeeksi monipuolista harrastusvalikoimaa.

– Olennaista on, että vanhempi on kiinnostunut omasta lapsestaan ja pystyy erottamaan sen, mikä on vanhemman oma motiivi ja mikä lapsen aitoa kiinnostusta, Mattila sanoo.

Mattilan mukaan usean harrastuksen hyödyt liittyvät lapsen itsensä toteuttamiseen sekä mahdolliseen laajempaan sosiaaliseen verkostoon. Harrastusten myötä lapselle voi syntyä uusia kaverisuhteita. Lisäksi ne voivat tarjota myös tärkeän ja turvallisen aikuisen mallin harrastuksen ohjaajan kautta.

Harrastusten määrään ei ole oikeaa tai väärää vastausta. Jokaisen vanhemman tulee katsoa asiaa oman lapsensa kautta. Toisaalta myös lapsena olemiseen kuuluu se, että asioita aloittaa ja lopettaa kiinnostuksen mukaan.
― Leea Mattila

Useamman harrastuksen haittapuolia voivat olla haasteet päällekkäisten aikataulujen järjestämisessä sekä kysymys siitä, jääkö lapselle tarpeeksi aikaa luovaan joutenoloon.

– Harrastusten määrään ei ole oikeaa tai väärää vastausta. Jokaisen vanhemman tulee katsoa asiaa oman lapsensa kautta. Toisaalta myös lapsena olemiseen kuuluu se, että asioita aloittaa ja lopettaa kiinnostuksen mukaan, Mattila sanoo.

Harrastamisen ei tarvitse olla ohjattua. Se voi olla mitä tahansa säännöllistä tekemistä tai taidon harjoittelua. Myös kotona voi harrastaa esimerkiksi lukemalla kirjoja tai bongaamalla lintuja kotipihalla.

Kilpailemisen tulee olla lapsen oma valinta

Monissa harrastuslajeissa tavoitteellisuus tulee nopeasti mukaan kuvioihin. Etenkin urheiluharrastuksissa jo alakoululaiset kilpailevat jatkuvasti ja nousevat kyvyt pyritään tunnistamaan mahdollisimman aikaisin.

Mattila korostaa, että harrastamisen tavoitteellisuus on oltava lapsen oma valinta. Jos harrastus vie lähes kaiken vapaa-ajan, on vanhemman seurattava tarkasti lapsen vointia.

– On tärkeää ettei lapsi harrasta miellyttääkseen. Jos lapsi alkaa kokea saavansa hyväksyntää suorituksensa kautta, niin hänen muut tarpeensa voivat jäädä varjoon, eikä hän tule nähdyksi kokonaisuutena. Kilpaharrastaminen on hyvä asia, kunhan lapsen ääni kuuluu ja ratkaisee, Mattila sanoo.

Kilpaileminen nostaa harjoittelumäärät helposti niin suuriksi, että tasapainottelu palautumisen ja koulussa pärjäämisen välillä vaatii jatkuvaa suunnittelua ja organisointia. Ne ovat vanhemman tehtäviä.

Jos stressaat lapsesi harrastamisesta, pyydä apua läheisiltä aikuisilta

Myös vanhempi saattaa alkaa suorittaa lapsen harrastamista ja stressaantua siitä. Etenkin, jos lapsia on perheessä useampi ja vanhempi yrittää tarjota kaikille tasavertaiset mahdollisuudet.

Psykologi ja psykoterapeutti Mattila painottaa, että vanhemman täytyy pitää huolta myös itsestään. Vanhemman osallistuminen lapsen harrastukseen voi lujittaa heidän suhdettaan, mutta se voi olla myös kuormittava tekijä, ellei vanhemmalle jää tarpeeksi omaa vapaa-aikaa.

– Jos vanhempi lähtee suorittamisen tielle, niin se on aika umpikuja. Kannattaa muistaa, ettei kaikesta tarvitse selvitä yksin. Muilta vanhemmilta kannattaa pyytää apua esimerkiksi kuljetuksiin, sanoo Mattila.