Kolme vinkkiä parempaan vuorovaikutukseen lapsen kanssa

Hei!
Olin kuluneella viikolla päivätyöni tiimoilta luennoimassa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen tukemisesta SOSSUTalk-seminaarissa.  Tilaisuuteen johdattava haastatteluni julkaistiin Diakonissalaitoksen uutiskirjeessä sekä verkkosivuilla. Voit lukea sen myös tästä alta!

Leea - full resolution-8

 

Kolme vinkkiä parempaan vuorovaikutukseen lapsen kanssa
Maanantaiaamuna kello ei herätä, kiireessä keitetty puuro palaa pohjaan, palohälytin ja lapsi huutavat kilpaa. Kurahousuja ei kyllä tälle ipanalle pueta! “Nyt ne housut päälle – älä jaksa nyt, mä myöhästyn ihan just töistä!”, kivahtaa kiukkuinen iskä. Kaikkia harmittaa ja itkun saattelemina lähdetään vihdoinkin matkaan.
Jokaisessa perheessä on välillä haasteita vuorovaikutuksessa. Lapsi- ja perhepalveluiden psykologi, Theraplay-terapeutti ja Theraplay-työnohjaaja Leea Mattila antoi vinkkejä parempaan vuorovaikutukseen. Niistä hyötyy ihan jokainen.
Leea kehottaa aikuista kurkistamaan lapsen käytöksen taakse. Tosin maanantain aamushow’n keskellä lapsen mielenliikkeiden pohtiminen ei välttämättä ole ensimmäisenä listalla. Se kuitenkin kannattaisi.
“Pistä autopilotti pois päältä – aina se hidastelee, se on tommonen kiukkupussi… Tärkeintä on, ettei ole lukkoon lyötyjä päätelmiä vaan olet avoin ja utelias lasta kohtaan: mitä ajatuksia ja tunteita siellä lapsen käytöksen takana on. Mikä mahtaa olla lapsen näkökulma asiaan? Tietää ei tarvitse, ihmettely riittää!”
Harmittaakohan lasta erota kivan yhteisen viikonlopun jälkeen? Onko päiväkodissa tänään jotain jännittävää? Vai reagoiko hän siihen, että minä olen näin kireä?
“Pohdinta auttaa vastaamaan lapsen viestiin osuvammin ja ajoissa. Se kerryttää lapselle hyviä kokemuksia vuorovaikutuksesta ja auttaa turvallisen kiintymyssuhteen kehittymisessä. Ajan mittaan se myös tuottaa lapselle kykyjä pohtia toisten näkökulmaa ja kokemusta”, Leea sanoo.
Ensimmäinen vinkki: Kurkista käytöksen taakse – ole avoin ja utelias. Älä tee lukkoon lyötyjä päätelmiä.
Illalla iskää kalvaa edelleen aamuinen hermojen menetys ja siksi tuntuu helpoimmalta räplätä puhelinta. Maanantai on ollut just sitä itseään, ja iskä haluaa nyt vain huilia. Myös lapsi voi olla vielä harmissaan ja vetäytyä yksinään huoneeseensa.
Leea muistuttaa, että aikuisen pitää ottaa vastuu yhteyden rakentamisesta.
“Normaaliin elämään kuuluu, että suhteessa on katkoksia: tulee riitaa tai kurinpitotilanteita.”
Vuorovaikutus ei ole täydellistä kenelläkään.
“Mutta aikuinen on aloitteellinen vastuunkantaja, jonka tehtävänä on jatkuvasti korjata katkennut vuorovaikutus. Eli mennä harmin jälkeen lapsen luo, virittäytyä samalle aaltopituudelle, tunnistaa tämän ahdistus ja lohduttaa lasta”, Leea sanoo.
Tällöin lapsen turvallinen kiintymyssuhde ei ole uhattuna. Ilman korjaamista suhde muuttuu vähitellen etäiseksi.
Tapoja katkoksen korjaamiseenkin on monia.
“Se voi olla katse, ohimennen pään pörröttäminen tai mikä tahansa yhteyttä rakentava toiminta, joka viestittää lapselle, että vanhempi tulee aina harmin jälkeen takaisin.”
Lapsi oppii, että katkoksesta huolimatta suhde jatkuu ja että vanhempi vastaa hänen tarpeisiinsa, vaikka ei aina lapsen toiveita toteuttaisikaan,
Toinen vinkki: Rakenna yhteyttä aktiivisesti ja korjaa katkennut suhde.
Iskä on löytänyt kiinnostavan uutisen, jonka haluaisi lukea rauhassa. Lapsi kuitenkin tulee keskeyttämään ja näyttämään korttitemppua, jota on päivällä harjoitellut. Edessä on valinnan paikka.
“Toivoisin, että vanhemmat jakaisivat mahdollisimman paljon myönteisiä tunteita lapsen kanssa. Että vuorovaikutukseen löytyisi mahdollisimman paljon iloa – ja ilahtumista yhdessä! Positiivisuus ja leikkisyys on valtavan iso voimavara. Monet harmit voidaan taltuttaa esimerkiksi yhteisen huumorin avulla – kunhan se ei koskaan ole lasta nolaavaa”, Leea toteaa.
Lapsen ja aikuisen yhteinen leikki tukee monipuolisesti lapsen kehitystä. Tutkimusten mukaan ilolla on merkittävä vaikutus mielenterveyteen.
Iskäkin on tehnyt valintansa ja katselee, kuinka lapsi sekoittaa korttipakkaa. Se on kuin taikaa: kun oikea kortti löytyy, lapsi on niin iloinen, että isääkin hymyilyttää. Yhdessä päätetään vielä pelata lautapeliä, eikä aamun harmit enää tunnu kehossa tai mielessä.
Seuraavana aamuna on taas kiire ja kurahousut potuttavat. Iskä vetää ne päähänsä ja loikkii pupuhypyillä lapsen luo. Kumpaakin naurattaa ja kurahousut menevät jalkaan ainakin vähän helpommin kuin edellisenä aamuna.
Kolmas vinkki: Leikkisyys. Jaa lapsen kanssa myönteisiä tunteita, iloa ja ilahtumista yhdessä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *