Lämpimät ja innostuneet terveiset Chicagosta!
Pitkäaikainen haaveeni toteutui, kun osallistuin viime viikolla Chicagossa, Yhdysvalloissa joka kolmas vuosi järjestettävään kansainväliseen Theraplay-konferenssiin ja esitin siellä posterin omasta työstäni yhdessä ihanan Theraplay-kollegani Stiinan kanssa. Laitosmuotoisissa lastensuojelun yksiköissä asuvilla lapsilla on aina omahoitaja, joka on heille nimetty eräänlainen vanhempaa edustava kiintymyshahmo.
Olimme Stiinan kanssa edellisessä työpaikassani keränneet ja litteroineet haastatteluaineiston lapsen ja omahoitajan välisen vuorovaikutuksen ja kiintymyksen hoitamisesta Theraplay-terapialla ja koostaneet yhteenvedon omahoitajien raportoimista vaikutuksista. Theraplay-terapian myötä omahoitajat kokivat lähentyneensä lapsen kanssa, näkivät lapsen voivan psyykkisesti paljon paremmin ja tunsivat saaneensa omaan työhönsä uusia keinoja ja uutta motivaatiota. Ihan huikeaa! Kunpa lastensuojelussa otettaisiin tätä menetelmää entistä laajemmin käyttöön. Theraplay-terapiasta olen kirjoittanut aiemmin postauksen täällä.
Chicagon viikko piti sisällään monenlaista: vähän ostoksia, paljon herkuttelua, rentoutumista ja kaupungilla ja rannalla liikkumista. Selkeä kohokohta oli kuitenkin niin kovasti odottamani konferenssi ja erityisesti maailmankuulun Dr Stephen Porgesin tapaaminen ja hänen luentonsa kuuleminen. Loistavaa oli myös tavata Theraplay-kollegoita ympäri maailman: Kanadasta, Yhdysvalloista, Australiasta, Uudesta-Seelannista, Japanista, Etelä-Koreasta, Hong Kongista, Arubalta, Chilestä, ympäri Euroopan ja niin edelleen.
Stephen Porges on psykiatrian professori North Carolinan yliopistossa ja tutkijana Kinsey Instituutissa, Indianan yliopistossa. Hän on myös psykiatrian emeritusprofessori Illinoisin yliopistossa ja julkaissut yli 200 tieteellistä tutkimusta lääketieteen eri aloilta. Vuonna 1994 hän loi Polyvagaaliteorian, joka yhdistää nisäkkäiden autonomisen hermoston järjestelmän sosiaaliseen käyttäytymiseen ja painottaa fysiologisen tilan merkitystä psykiatrisissa pulmissa. Hän on kirjoittanut tästä (hiukan vaikeaselkoisen) kirjan The Polyvagal theory: neurophysiological foundations of emotions, attachment, communication and self-regulation. Kirjoittelen Porgesin ajatuksista blogiin yhteenvedon, kun saan ensin sulateltua kaiken oppimani asian.
Chicago oli mahtava kaupunki! Lempinähtävyydekseni muodostui Millennium Parkin Crown fountain, jossa oli Chicagossa kuvattuja animoituja kasvoja ja niiden päällä vesiputous. Säännöllisesti kasvot myös ”sylkivät”. Lapset ilakoivat vedessä ja kokonaisuus oli hauska ja vaikuttava! Muutama lisäkuva Chicagosta löytyy Instagramistani @leea.m.
Sitten vain seuraavasta konferenssista haaveilemaan! Se voisi minun kohdallani olla vaikkapa WAIMH (World Association for Infant Mental Health), joka järjestetään Roomassa vuonna 2018.
