Toisenlaiset teiniäidit: perfektionismin kanssa kamppaillut Kira

Onpas taas pitänyt kiirettä ja viikottainen jaksobloggauskin tulee nyt ihan viime tipalla ulos. On ollut kuulkaas työntäyteinen syksy kirjaprojektin saralla. Vielä kuukausi, kunnes se menee painoon! Sitten paineet hellittävät ja ehdin varmasti päivitellä kuulumisiani vähän tiheämmin. 🙂
Tämän viikon Toisenlaiset teiniäidit-jaksossa esiintyi kauneusalan yrittäjä ja kahden lapsen tunnollinen äiti Kira. Monenlaiset paineet töistä, äitiydestä ja parisuhteesta ajoivat Kiraa suorittamaan ja tavoittelemaan täydellisyyttä. Odotin innolla Kiran kahdenkeskistä tapaamista, jotta pääsisin juttelemaan näistä asioista hänen kanssaan.

On ihanaa, kun ihminen löytää itselleen oikean alan, löytää sopivan parisuhteen ja saa lapsia niitä toivoessaan. Mutta miksi elämästä tulee niin usein suorittavaa? Miksi kodin pedantti siisteys tuntuu välttämättömältä, vaikka voimat riittäisivät juuri ja juuri enää tv:n avaamiseen?
Joskus perfektionismi on eräänlainen psyykkinen suoja, jolla peitetään häpeää. Kun tekee kaiken täydellisesti, ei kukaan voi nähdä minua epäonnistuneena! Sisäinen tunne riittämättömyydestä ajaa kiillottamaan pintaa ja nostamaan kulisseja pystyyn, jotta saisi ihailua. Sen varassa on vähän helpompaa torjua riittämättömyyden tunnetta.
Itsetuntemuksen kehittäminen on useimmilla ihmisillä elämänmittainen projekti. Siihen kuuluu itsen tarkastelu ja erilaisten omien puolien hyväksyminen itseen. Myös niiden pimeiden ja ei-niin-upeiden. Kun voi ajatella, että olen ahkera ja aikaansaava, mutta välillä myös jaksamaton ja kyllästynyt, elämä helpottuu kummasti. Sen sijaan vaikeiden puoliensa jatkuva piilottaminen vie ihmiseltä ihan valtavasti psyykkistä energiaa.
Jaksamisella on rajansa, minkä jokainen burn outin kokenut on joutunut myöntämään. Vaikka loppuunpalaminen on akuuttina hyvin tuskallinen, voi se kuitenkin olla tärkeä käännekohta elämässä. On ehkä mahdollista saada yhteys omaan haavoittuvuuteensa, jota siihen asti on niin sinnikkäästi peitellyt. Se saattaa johtaa psyykkiseen kasvuun ja häpeän peittoamiseen. Tulee mahdolliseksi kokea itsensä riittävän hyväksi ihan sellaisenaan kuin on.
Ja sillä puolestaan on mainioita seurauksia ihmissuhteisiin ja psyykkiseen vointiin.

Kira uskaltautui käynnillä miettimään tilannettaan todella aidosti. Hän sai kosketuksen aitoihin tunteisiinsa ja huomasi, kuinka vaikeaa hänen oli ollut ilmaista omaa tarvitsevuuttaan kenellekään.
Olisipa upeaa, jos joku katsojakin lähtisi jakson rohkaisema tekemään vastaavassa tilanteessa muutoksia omassa elämässään. Ajoissa, ennen uupumusta. <3

Alkusyksystä soittelin Kiralle Skypellä ja sain kuulla, miten kivalla tavalla hänen tilanteensa oli edennyt.
Kira vaikutti vähän armeliaammalta itseään kohtaan ja näytti aivan sädehtivän onnelliselta! Oman ajan ottaminen ja töiden rajaaminen oli onnistunut.
Kuinka moni samaistuu Kiraan? Oma arvaukseni on, että hänen tilanteensa näyttäytyy monelle varsin tuttuna.
Jos et vielä nähnyt, niin katso jakso Ruudussa TÄÄLLÄ!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *