Pitääkö sisaruksille jakaa kaikki täydellisesti tasan?

Hyvää kansainvälistä sisarusten päivää 10.4.! 
Tänään on tarkoitus muistaa siskoja ja veljiä, ja kunnioittaa sisarusten välistä suhdetta.
Kodin Kuvalehden toimittaja Ulla Ahvenniemi kyseli minulta sisarusten tasavertaisesta kohtelusta. Tämä on useaa mietityttävä aihe.
Moni vanhempi tuskailee kilpailuhenkisten lasten kasvattamisen kanssa. Moni kärsii myös siitä, että on kokenut omassa lapsuudenperheessään tulleensa kohdelluksi epätasa-arvoisesti – ja sitten perinnönjaossa riidellään raivokkaasti. Silloin ei ehkä välttämättä kuitenkaan ole kyse siitä, että sisko sai aina uuden fillarin ja itse joutui tyytymään käytettyyn.
Jos on saanut tuntea olevansa vanhemmilleen omalla tavallaan aivan erityinen ja ainutlaatuinen, ei asioiden jakaminen todennäköisesti jätä kitkeriä muistoja. <3
Alkuperäinen haastatteluni sisarusten tasavertaisesta kohtelusta löytyy TÄÄLLÄ.
Voit lukea sen myös tästä alta:

Aatonaattoiltana äiti laskee lasten paketteja ja miettii, mitä ihmettä kääräistäisiin vielä kahteen pakettiin, jotta sisaruksilla olisi yhtä monta joululahjaa.
Isä jakaa suklaapatukoita, jäätelöpaloja ja täytettyjä patonkeja veitsellä kolmeen täsmälleen yhtä suureen palaan. Kun yhdelle lapselle ostetaan kaupasta uusi paita, ostetaan toisellekin.
Ei kannattaisi, sanoo lapsiin ja perheisiin erikoistunut psykologi Leea Mattila. Täyden tasapuolisuuden tavoittelu sisarusten kesken on loputon suo eikä edes lasten etu.
”Ymmärrän kaikessa tasapuolisuuteen pyrkivien vanhempien ajatuksen. He haluavat osoittaa, että jokainen lapsista on yhtä tärkeä ja heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Se on lähtökohtaisesti tietenkin tärkeää. Sisarusten ei kuitenkaan tarvitse saada kaikkea yhtä paljon. Tärkeämpää kuin antaa kaikkea saman verran jokaiselle olisi huomata, että sisarukset nimenomaan tarvitsevat keskenään erilaisia asioita”, Mattila sanoo.
”Jokaisen lapsen on tärkeä tuntea, että hän on aivan erityinen ja että vanhemmat ovat ajatelleet, mitä juuri hän tarvitsee. Se tarkoittaa myös sitä, että sisko ja veli ovat hekin erityisiä omalla tavallaan ja saavat jotakin, mitä itse ei saa.”

Älä suojele lasta pettymyksiltä

Eihän se lapsesta usein kivalta tunnu, että sisko tai veli saa jotakin, mitä itse ei saa. Entäs jos siitä seuraa pettymys, tai itkua tai mökötystä tai kaikkia niitä?
Saa seurata, mutta hyvää tilaisuutta jutteluun ei kannata jättää käyttämättä.
”Monella vanhemmalla on tarve suojella lasta pettymyksiltä. Vanhemmuuden yksi tärkeistä tehtävistä on kuitenkin tuottaa lapselle myös pettymyksiä ja auttaa sitten lasta kestämään niitä”, Leea Mattila sanoo.
Lapselle voi ja kannattaa selittää, miksi jokin asia menee tällä kertaa näin. Sisko saa jotakin, koska tarvitsee sitä, tai veli pääsee nyt isän kanssa elokuviin. Toisella kertaa on oma vuoro, tai sitten tehdään jotakin ihan muuta mutta kivaa.
Lasten erilaiseen kohteluun vaikuttavat lasten erilaiset luonteet ja ikä. Kun lapsi kasvaa, hänen kuuluu saada lisää sekä vastuuta että oikeuksia. Kasvava lapsi ymmärtää senkin, että lahjojen tai muunkaan määrää ei ole järkeä verrata: jos toinen saa joululahjaksi puhelimen, on vain reilua, että toisella paketteja on isompi kasa.
”Jo pienelle lapselle kannattaa selittää asiaa ja jutella, miltä se tuntuu. Ei siis kannata ajatella, että kuopuksen on aina saatava yhtä paljon herkkuja tai lahjoja tai muuta kivaa kuin muiden, koska on niin pieni.”
”Lapsen harmin tunteita ei kuitenkaan selittäminen poista. Niitä pitää ymmärtää ja tarjota myötätuntoa.”

Ei vain yksi lapsista vaan ainutlaatuinen

Tasapuolisuuden tavoittelua tärkeämpää on, että  aikuiset muistavat kunkin lapsen kaipaavan vanhemmiltaan ja aikuisilta ylipäätään omanlaistaan huomiota.
”Jos pyrkii kovasti tasapuolisuuteen, ei ehkä tule nähneeksi, mitä juuri tämä lapsi tarvitsee. Jatkuvan tasapuolisuuden sijaan pitäisi miettiä, miten osaan tuottaa jokaiselle lapselle sen olon, että hän on ainutlaatuinen.”
Ajan viettäminen välillä erikseen kunkin lapsen kanssa on Leea Mattilan mielestä oikein hyvä tapa. Se pätee taaperoista teini-ikäisiin ja sen jälkeenkin.
Pienet, kahdestaan äidin tai isän kanssa tehdyt asiat lapsuudesta jäävät monesti mieleen lämpimiksi muistoiksi aikuisuuteen asti.
Se kerta, kun oltiin äidin kanssa kahdestaan leluosastolla katsomassa vain tyttöjen leluja. Tai pyöräretki, jolloin isä osti jäätelön vain minulle eikä siitä kerrottu kotona muille mitään.

SaveSave

SaveSave

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *