Kulunut vuosi 2018 ja kiitokseni

Joululoma ja vuodenvaihde lähestyvät. Koko syksyn olen ollut melkoisessa pyörityksessä työelämässä ja vapaapäivät ovat olleet vähissä. Ajatus jouluna rauhoittumisesta ja läheisiin keskittymisestä tuntuu nyt todella odotetulta ja tunteikkaalta.
Tämä vuosi on ollut minulle kokonaisuutena ihan SUPERhieno. Huolilta, stressiltä, isommilta ja pienemmiltä virheiltä ja elämän kolhuilta en tokikaan ole (tänäkään vuonna) välttynyt. Etenkin muistisairas äitini aiheuttaa minulle ajoittain hiusten harvenemista, mutta onneksi on hyvä luottokampaaja (kiitos Pauliina), heh!

Vuoden kohokohtia muistelee tietysti mielummin kuin niitä harmeja. Olen kokenut paljon myönteisiä tunteita ja tavoitellut äitinä ja ihmisenä kasvua sekä inhimillisiä, pehmeitä arvoja. Tapahtumahuipentuminani pitäisin vuoden 2018 ajalta tällaisia juttuja:
Perustehtäväni! Pääkaupunkiseudun vastaanotot, sekä koulutukset ja työnohjaukset pitkin poikin Suomea täyttävät arkeni. Olen ennenkin sanonut, että olen ihan valtavan kiitollinen perustyöstäni ja sen tuomista kohtaamisista. Joka ikisen ihmisen kanssa koettu tunne yhteydestä on koskettanut omaa sydäntäni syvästi. Vaikeiden asioiden äärelle asettuminen ei ole minulle kuormittavaa, vaan aito pyrkimys eläytyä toisen näkökulmaan antaa ja opettaa elämästä joka päivä. Se tuntuu etuoikeudelta.

Vauvavuoden rakkaimmat hetket-kortit. Maaliskuussa ilmestyneet käsikirjoittamani vuorovaikutus- ja valokuvakortit olivat aivan ihana projekti. Tuote on hyvin suloinen ja monella tapaa käyttökelpoinen – kerroin siitä TÄSSÄ postauksessa tarkemmin. Kortit ovat myynnissä esimerkiksi Oppi&Ilon verkkokaupassa sekä kirja- ja päivittäistavarakaupoissa. Kiva joululahjaksikin!

Theraplay-yhdistykseen kuuluminen, Theraplay-terapian tekeminen sekä Theraplay-terapeutiksi opiskelevien työnohjaaminen. Olen iloinnut saadessani toimia puheenjohtajan luottamustehtävässä yhdistyksen hallituksessa tämänkin vuoden edistäen tärkeäksi kokemiani asioita yhteiskunnallisella tasolla. Theraplay on maailmanlaajuisesti käytettyä lapsi-vanhempi-vuorovaikutusterapiaa, joka edustaa vahvasti omaa arvopohjaani ja ihmiskäsitystäni.

Suomen kesä! Sen upeat helteet jäivät tästä vuodesta mieleeni aivan erityisenä. Kesäkuviani postasin heinäkuussa TÄÄLLÄ. (Näyttävätpä nuo otokset muuten nyt katsottuna ihan järjettömän ihanilta tämänhetkisen pimeyden ja koleuden keskellä!)

Heinäkuussa kävin lasteni kanssa reissussa Keski-Euroopassa. Suuntasimme ystäväni Hildan luo Hollantiin (juttu Hildan kanssa edellisvuonna tehdystä reissusta Köpikseen TÄÄLLÄ). Juhlistimme ihmissuhteemme 25-vuotista merkkipaalua. Hän on ystävä, joka tuntuu kuin siskolta! Helteinen (36c!) Amsterdam, rennot ja ystävälliset hollantilaiset, ajanvietto lasteni kanssa sekä iltamyöhään pihakeittiössä istuskelu ja höpöttely bestikseni kanssa tekivät sielulleni kyllä niiiin hyvää.

Hollannista jatkoimme matkaa Belgiaan velipuoleni perheen luo. Olen kertonut belgialais-taustastani julkisesti mm. HS:ssa sekä Kodin kuvalehdessä. Matka oli koskettava ja voimaannuttava. Maadoitin itseäni juurilleni, kävin isäni haudalla ja tunsin yhteenkuuluvuutta perheeni kanssa. Ehdimme reissata paitsi veljeni ja edesmenneen isäni kotikaupungissa Turnhoutissa, myös Brüggessa, Antwerpenissa ja Oostendessa.

Syksyllä pitkäaikainen haaveeni kävi toteen, kun hain, pääsin ja aloitin aikuisten ja nuorten nelivuotisen yksilöpsykoterapiakoulutuksen Helsingin yliopistossa. Matka on pitkä ja työtä tutkinnon eteen on tehtävä paljon, mutta olen motivoitunut ja kiitollinen!

ADHD-käsikirja. Sain kunnian olla tänä vuonna mukana kirjoittamassa monen arvostetun asiantuntijan sekä kokemusasiantuntijan joukossa. Oma lukuni käsittelee vanhemmuutta, kun vanhemmalla on adhd sekä kun lapsella on adhd-oireita. Teos on tarkoitettu kaikille vanhemmille ja adhd-oireisten läheisille sekä ammattilaisille. Lokakuussa pidetystä julkkariseminaarista kirjoitin TÄSSÄ postauksessa.

Syksyllä pyörähdin ystäväni Kaisan kanssa pitkän vapaa-ajan viikonlopun vietossa Barcelonassa. Kaupunki hurmasi minut ihan täysin; nautin niin kovin espanjalaisesta mentaliteetista, ruoasta ja ilmastosta!

Ihan koko vuotta 2018 leimasi Mitä ihmettä? Opi ymmärtämään lapsesi mieltä-kirjan intensiivinen kirjoitus ihanan, pirteän idolini, lastenpsykiatri Janna Rantalan kanssa. Making of-postaus matkamme varrelta on luettavissa TÄÄLLÄ. Kirja meni Gummeruksella painoon marraskuussa ja pian juhlimme sen julkkareita. Jännityksellä odotan, mitä ihmettä vuosi 2019 mahtaakaan tämän myötä tuoda eteemme.

Toisenlaiset teiniäidit-sarjan kuvaukset veivät minua pitkin Suomea kesällä ja valmiiden jaksojen ensiesitykset telkkarissa rytmittivät syksyä. Mikäli et ehtinyt silloin seurailla, niin Ruutu.fi-palvelussa voit katsella jaksot milloin vain. Niin, ja jaksokohtaiset bloggaukseni sekä esimerkiksi behind the scenes –koosteet löydät blogin sivupalkin Toisenlaiset teiniäidit-tunnisteen alta. Sarjan teko on aina ollut tosi hauskaa ja inspiroivaa ja tykkään tuotantoyhtiön työryhmästä ihan hirrrrmuisen paljon!

 

Vauva-lehden vuorovaikutus-verkkokurssin kirjoittaminen oli itselleni uudenlainen, innostava työtehtävä tänä vuonna. Kymmenosainen kurssi raskaana oleville ja pienen vauvan vanhemmille tehtävineen löytyy TÄÄLLÄ. Se on kyllä maksumuurin takana tilaajille, mutta voit ottaa ilmaisen tutustumisjakson, niin pääset lukemaan artikkelit.

Suurkiitos kuluneesta vuodesta kaikille asiakkailleni, yhteistyökumppaneilleni ja sidosryhmilleni. Olette minulle kaikki äärettömän tärkeitä ja arvostan osoittamaanne luottamusta suuresti. Kiitos myös omalle psykoterapeutilleni, jonka lepotuolissa olen voinut viikottain tutkia mieltäni!
Kiitos rinnalla kulkemisesta ystävät, kiitos omat rakkaat lapseni ja kiitos turvallinen puolisoni Tommi. <3

Kaunista ja rauhallista joulua, lukijani! Olkoon uusi vuosi jokaiselle suosiollinen ja lempeä!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *