En vain voinut sanoa ei

Hei, lukijat!
Halusin tulla kertomaan teille, mihin soppaan olen viimeisimpänä lusikkani työntänyt. 🙂 Ehkä myös selittelemään sitä, miksi blogi ja somekanavat saattavat päivittyä tässä kuussa niukasti.
Minä olen ihmisenä kohtalaisen harkitsevainen, kärsivällinen ja rauhallinen. Olen kuitenkin myös hyvin määrätietoinen, intohimoinen, helposti innostuva, sinnikäs ja kova haaveilemaan ja oppimaan uutta. Etenkin työhöni liittyvät uudet ideat ryöpsähtelevät mieleeni jatkuvasti. ”Minähän voisin tehdä tällaista! Tuohon haluaisin alkaa perehtyä.”
Yrittäjyyden huonoja puolia (esimerkiksi epävarmuutta tuloista ja aivan pirun kalliita eläkemaksuja) kompensoi huumaava vapaus. En tietenkään tarkoita ylenmääräistä vapaa-aikaa, koska töitä on kyllä tehtävä lujasti. Mutta näillä kilsoilla olen ikionnellinen ilman kellokorttia, esimiestä ja työnantajan määrittelemää työnkuvaa.
Työni merkitsee minulle elämäntapaa, eikä arkista pakkoa. Rakastan!  <3
kuva: Niki Strbian
Yrittäjyys mahdollistaa heittäytymisen aikaa vieviin vaihtuviin projekteihin, joita ei mitenkään kykenisi täysiaikaisen palkkatyön ohella suorittamaan. Esimerkiksi koko tähänastista työvuottani on ajallisesti leimannut mentalisaatio-aiheisen tietokirjan kirjoittaminen yhdessä lastenpsykiatri Janna Rantalan kanssa. Taloudellisesti ei niin mitään järkeä! Mutta.
Valinnoissani kyse ei olekaan vain rahasta. Vaan siitä, mikä tekee elämästä ja arjesta mielekkään. Autonomiasta tehdä juuri sitä, mihin palo syttyy. Silloin riittää vähän laihempikin lompakko ja vapaa-ajan käsitteestä joustaa riemumielin.
Tammikuussa sain ADHD-liitosta kutkuttavan yhteistyöehdotuksen. He pyysivät minua kirjoittamaan luvun vanhemmuudesta tekeillä olevaan ADHD-käsikirjaan, joka julkaistaan ensi syksynä. Ensimmäinen ajatukseni oli, etten mitenkään repeä tähän, en ajallisesti enkä taloudellisesti. Mutta yön yli nukuttuani tajusin, että haluan ehdottomasti tehdä tämän jutun. Oli kunnia tulla pyydetyksi mukaan! Koska lupa osallistua piti pyytää vain itseltä, se heltisi lopulta helpolla.
Do it. With love.
Tehtävän vastuullinen hoitaminen sovitussa aikaraamissa perustehtävieni ohella näkyy toukokuun ajan kalenterissani pikkuisen hengästyttävällä tavalla. Lusikka kauniiseen käteen sitten vain – ilolla.
Ihanaa kevättä Sinulle ja kuullaan taas, kun tahtini tasaantuu!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.