Ärsyttääkö sisarusten riitely? Mitä hyötyä siitä voi heille olla?

Ylen uutisten toimittaja Elisa Kallunki teki heinäkuussa jutun sisarusten riitelystä ja soitti minulle kysyen asiantuntijan näkemystä asiaan.
Alkuperäinen artikkeli on TÄÄLLÄ. Voit lukea sen myös tästä alta.

Isosisko käyttää tablettia, jonka pikkusisko haluaa juuri nyt. Pian käy ilmi, että toinen sisaruksista on käyttänyt toisen kyniä ilman lupaa. Tilanne kärjistyy äänekkääksi riitelyksi, kun toinen lapsista nappaa pakastimesta viimeisen suklaajäätelön.
Kesällä monet sisarukset viettävät tavallista enemmän aikaa yhdessä, ja riitaa saattaa syntyä pienistäkin asioista. Psykologi Leea Mattilan mukaan sisarusten kinastelu on tavallista, ja olisi mahdotonta odottaa, etteivät samassa perheessä elävät lapset riitelisi koskaan.
– Riitely on osa elämää. Kun eletään rinnakkain ja lähekkäin, kärjistyviä tilanteita tulee, Leea Mattila sanoo.
Riitoja syntyy niin biologisten sisarusten kuin uusperheiden lasten kesken erityisesti siksi, että lasten kyky ottaa toisen näkökulma huomioon on vielä kehittymässä. Omia tunteitakaan ei vielä osata säädellä ja käsitellä kovin hyvin.

Lyöminen tai potkiminen ei ole koskaan ok

Aikuisen ei Leea Mattilan mielestä kannata salamannopeasti rynnätä katkaisemaan lasten kiistoja, vaikka ne rassaisivat omiakin hermoja. Nahinoita kannattaa ensin kuulostella.
– Lapsistakin on hirveän raivostuttavaa, jos aikuinen on jatkuvasti puuttumassa, Leea Mattila sanoo.
Aikuinen voi välillä käydä auttamassa lapsia tilanteen selvittelyssä ja haastaa heitä löytämään yhdessä ratkaisua, lasten iän mukaisin keinoin. Riitaan pitää toki mennä väliin, jos tilanne uhkaa karata käsistä.

Fyysinen aggressiivisuus on aina raja missä tahansa ihmissuhteessa, niin myös sisarussuhteissa.

psykologi Leea Mattila

Lyöminen, potkiminen, huitominen tai repiminen menee kuitenkin aina selvästi rajan yli.
– Kun ruvetaan muksimaan, aikuisen pitää mennä väliin. Se ei ole koskaan ok. Fyysinen aggressiivisuus on aina raja missä tahansa ihmissuhteessa, niin myös sisarussuhteissa, Leea Mattila sanoo.
Riitely menee liian pitkälle myös silloin, kun toinen tai molemmat alkavat selvästi kärsiä tilanteesta tai nahistelu on jatkuvaa. Aikuisen puuttuminen on tarpeen myös silloin, jos joku sisaruksista on riidassa selvästi alakynnessä.

Aikuiselta vaaditaan johdonmukaisuutta

Milloin vanhempien sitten pitäisi olla huolissaan, jos lapsi tunteiden kuumentuessa läimäisee sisarustaan?
Leea Mattilan mukaan olennaista on, että aikuiset puuttuvat johdonmukaisesti aggressiiviseen käytökseen.
– Aikuinen pysäyttää tilanteen ja sanoo, ettei se ole ok, ja pyrkii sitten ymmärtämään, mikä tunnetila tai ajatus aggression lapsessa aiheutti. Sen yhteinen pohtiminen auttaa myös lasta hänen tunnesäätelynsä kehittymisessä.
Kaksivuotias saattaa raivotessaan purra, potkia tai lyödä holtittomasti eikä vielä pysty säätelemään käytöstään. Isompienkin lasten kanssa kannattaa Mattilan mukaan olla kärsivällinen, sillä tunteiden ilmaisussa sattuu lipsahduksia. Lapselta ei voi vaatia sellaista, mihin kaikki aikuisetkaan eivät pysty.
Jos lapsi käyttäytyy riitatilanteissa toistuvasti kovin aggressiivisesti, pelkkä kieltäminen ei Mattilan mukaan auta. Sen sijaan olisi päästävä kiinni syihin, jotka lapsen aggressiivista käytöstä ruokkivat.

Kun raivo laantuu, riitaan kannattaa palata

Usein riitojen käsittelyyn ja sopimiseen tarvitaan aikuisen apua. Lasten ikä toki vaikuttaa paljon siihen, millä tavoin he pystyvät riitojaan jäsentämään.
Kun lasten tunteet leiskuvat kuumimmillaan, eläytyminen toisen asemaan ei yleensä onnistu. Kun tunnemyrksy on tyyntynyt, tilanteeseen palaaminen on Leea Mattilan mukaan tärkeää.
– Jokainen saa kertoa oman näkökulmansa. Voidaan pyrkiä siihen, että lapset yrittäisivät nähdä toisen näkökulmaa, vaikka ei tarvitse olla samaa mieltä, Leea Mattila sanoo.

Säröt, kuopat ja harmit kuuluvat ihmisten vuorovaikutukseen. Voidaan ottaa yhteen, mutta riidan jälkeen yhteys palautuu.

psykologi Leea Mattila

Ennen lasten riidan selvittelyä myös aikuisen pitää rauhoittua. Aikuinen ei pysty eläytymään tilanteeseen, jos on itse raivoissaan.
– Lapselle voi sanoa, että nyt vähän kiehuu ja jutellaan tästä kohta.

Riidoista voi oppia arvokkaita taitoja

Jos sisarukset jatkuvasti kinastelevat ja haukkuvat toisiaan, psykologi Leea Mattila ehdottaa keinoksi kehumiskilpailua.
– Kumpi kehuu enemmän toista? Mitä kivaa sanottavaa sisarukset keksisivät toisistaan?
Lasten on hyvä opetella antamaan toisesta myönteistä palautetta ja koettaa miettiä, miltä toisesta tuntuu.
Vaikka sisarusten nahistelu voi rassata koko perheen hermoja, riitelyä ei kannata pelätä.
Leea Mattilan mukaan nahistelu voi olla lapsille jopa hyödyllistä, kunhan riidat käydään yhdessä läpi ja sovitaan. Erimielisyydet kuuluvat elämään, eikä lapsi voi loppuelämänsäkään aikana välttyä niiltä.
– Säröt, kuopat ja harmit kuuluvat ihmisten vuorovaikutukseen. Riitojen käsittely ja sopimaan oppiminen on erityisen tärkeää. Voidaan ottaa yhteen, mutta riidan jälkeen yhteys palautuu. Se on lapselle myös perusturvallisuuden lähde, Leea Mattila sanoo.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *